Kaikki postaukset kategoriassa Viinialueet vanhassa maailmassa

Ravintola Tocassa herkullinen on yksinkertaista ja viinit erityisen kutkuttavia poimintoja

tocayleis

Minut vietiin kesän alkupuolella synttäriyllätyksenä Ravintola Tocaan. Sehän on pieni, italialaista ja suomalaista ruokaa vaivattomasti yhdistelevä ravintola Unioninkadulla, lähellä vanhaa kauppahallia. Monet muistavat, kun Toca aloittaessaan kohautti saamalla Hesarin Nyt-liitteeltä täydet viisi tähteä. Kiitosta on satanut sen jälkeenkin. Jo omistajien “eca”, Lahdessa toiminut Primo oli paikallisesti hyvin lupaava. Tocan lounaat olivat itselleni ennestään tuttuja, mutta illallispuoli oli tähän asti vain kutkuttava aikomus :) Olin kuitenkin jo tullessa aika varma, että illasta tulee mainio.

Olimme taas liikkeellä suhteellisen aikaisin, heti serviisin alussa. Saimme kivan ikkunapöydän todella rouheisesti sisustetun ravintolan jättimäisen ikkunan äärestä. Ravintolan hengetär Elina otti meidät vastaan rennolla, mutta topakalla otteellaan. Hänen kanssaan on aina mukava jutella niin ruuasta kuin kaikesta muustakin. Tocan rentoa ilmapiiriä korostaa suuri ja alati muuttuva sisustuksellinen elementti, musta liitutauluseinä, johon vieraat saavat jättää omat tervehdyksensä ruokailun lomassa. Lueskelimme kirjoiteltuja kommentteja alkucocktaileja maistellessamme, ja kaavailimme oman puumerkkimme paikkaa :)

tocaamuseOtimme tarjolla olleen pidemmän menun, viisi ruokalajia (65 e), sekä niihin kuuluvat viinit (37 e). Huikeaa oli huomata, että ruoan kanssa olisi voinut valita myös erikoisolutpaketin! Tämä miellyttää varmasti montaa oluen ystävää!

Menu alkoi keittiön tervehdyksellä, joka saapui soikeassa säilykepurkissa. Tirisevä fritattu lihapulla majoneeseineen oli oikein maukas. Se antoi odottaa suoraviivaisia otteita, ei mitään liian kikkailevaa. Ilmeisen tärkeää täällä on makujen tunnistettavuus ja yksinkertaisuus.

Läpi aterian tarjottiin aivan ihania, supertuoreita vehnäleivänpaloja ja focacciaa. Nämä olivat uskomattoman herkullisia voin kanssa. Siis poikkeuksellisen. Leipälokero tyhjentyi huvittavan nopeasti. Mitäpä sanottiinkaan niistä yksinkertaisista mauista :D

Menujen annokset voivat kuulemma vaihdella lyhyellä aikavälillä, päivittäinkin. Me saimme alkuun sokerisuolattua, ensiluokkaisen mureaa lohta ja voimakasta parmesaanijäätelöä. Annoksen viimeisteli kaiken ympärille kiertyvä kauniin vihreä hernesosekeitto, jonka tarjoilija kaatoi pöydässä. Sulava jäätelö levisi sopivasti laajemmalle, ja kiittelimme annoksen yksinkertaista herkullisuutta.

tocalohiherne

Viininä tarjoiltiin futishuumaan hyvin sopivasti Lionel Messin omaa Leo Torrontes -viiniä, jonka voitot kohdennetaan erilaisiin lasten hyväntekeväisyyskohteisiin. Pirteän hapokas viini tulee Argentiinasta Bodega Valentin Bianchin tilalta. Sitruksisen trooppiset aromit sopivat hyvin lohiannokseen.

Nopeasti kävi ilmi, että Tocassa viinit ovat kaikki omalla tavallaan merkityksellisiä ja kiinnostavia erityispoimintoja. Tarjolla monia italialaisia helmiä ja henkilökunnan omia suosikkeja, sekä myös esim. Espanjan ja uuden maailman tuotantoa. Vaikea uskoa, että viinipaketti oli kaiken lisäksi vain 37 euron hintainen!

Seuraava viini oli kaunis vadelmanpunainen espanjalainen rosee Cuatro Pasos Bierzo 2012, mikä antoi hetken arvuutella tulevaa vastinparia lautasella. Jos ensin aloitettiin melko suomalaisittain, nyt mentiin hyvinkin saapasmaahan. Keittiöstä saapui härkää carpaccio rohkean makuisilla lisukkeilla. Määrääviä makuja olivat kirpeän makea balsamico, marinoitu sipuli ja parmesaani majoneesin muodossa. Parsakaali oli paistettu upean rapsakaksi. Rapean hapokas, 100 % mencia-rypäleestä valmistettu roseeviini pärjäsi tuikeiden makujen kanssa hyvin.

tocaharka

Väliruokana tarjoiltiin konstailematon, peräti italialaista kotiruokaa muistuttava gnocchi-annos. Mehukkaat tomaatit ja tuore pesto olivat omaan makuuni rehellisen maukkaita. Ymmärsin kuitenkin myös seuralaisen kannan siitä, että jotakin astetta “kehitellympääkin” olisi voinut tähän väliin odottaa. Viiniksi tietenkin italialaista, mielenkiintoisesti kuplivaa punaista Viinitila Cleto Chiarlin Vigneto Cialdinia. Rypäleenä on Lambrusco Grasparossa di Castelvetro. Raikas, mehevä, mausteisen marjainen viini sopi tomaattiselle annokselle mainiosti.

tocagnocchiPääruoka muodostui yhdeksi suosikikseni. Tarjoiltiin mureaa vasikkaa ja maissipyreetä, rapeita vihreitä sekä ihanaa tiivistä lientä. Annoksen suolaisuutta taittoi mukavasti täyteläinen maissipyree ja etenkin erikoinen viini. Edelleen italialainen, Tenuta Sant Antonion Sponsà Veronese 2011 on valmistettu 30 prosenttisesti cabernet sauvignonista, joita on ensin kuivattu kuukauden ajan ennen puristamista, ja sitten tammitynnyrikypsytetty puolisen vuotta ennen sekoittamista muihin rypäleisiin. Tuloksena on todella mielenkiintoinen, pehmeätanniininen mutta voimakas ja täyteläinen viini, eräänlainen semi-amarone. Maussa voi erottaa mm. luumua.tocavasikka

Jälkiruoaksi pannacottaa mansikalla ja passionsorbetilla. Edellisessä ravintolablogauksessa Kolosta kirjoitin omasta “ilotulituksenkaipuustani” jälkiruoka-annosten suhteen. Olen aika kriittinen jälkkärinsyöjä, ja mielestäni menun makean lopetuksen tulee olla vakuuttava ja vaikuttava piste kaikelle mahtavuudelle. Siinä ei saa himmailla.

Annos oli kaunis kuin koru, mutta täydellinen wau-efekti jäi tässä ehkä puuttumaan. Mansikkatahna maistui hieman hillomaiselta. Kesäaikaan soisi toisaalta käytettävän aitoja tuoreita marjoja. Myöskin rakenteen vaihtelevuus olisi tuonut annokseen lisää ryhtiä. Nyt melko purematta nieltävää annosta rikkoi vain tumma suklaamuruseos,  maukas kylläkin. Ei pidä ymmärtää väärin, annos oli oikein raikas ja miellyttävä – ei vain päässyt omaan jälkkärikärkeeni :D

Sen sijaan jälkiruokaviini miellytti meitä molempia kovasti! Alkonkin valikoimasta löytyvä kevyesti kuohuva punainen Araldica Bracchetto d’Acqui on näitä leikkisiä, matala-alkoholipitoisia italialaisia jälkiruokaviinejä, joissa on täydellinen hapokkuuden ja makeuden tasapaino. Sen “serkku”, hieman hupsu mutta rakastettava Moscato d’Asti on suuri suosikkini, ja tämähän toimi vähintään yhtä hyvin. Aromeiltaan punamarjainen viini sopi mainiosti mansikkajälkiruokaan.

tocamansikkaSumma summarum! Tocassa oli todella rento meininki. Tocan ulkoiset puitteet ovat hyvin koruttomat ja rouheat ja henkivät tietynlaista kalliofiilistä sijainnista huolimatta. Henkilökunta on aitoa ja tarjoilija kohtaa rohkeasti ja henkilökohtaisesti asiakkaansa. Pienen paikan pieni tiimi toimii tinkimättömästi ja tietää roolinsa. Ravintola noudattaa myös omaa linjaansa ujostelematta. Ruoka on juuri niin kuin lupailtiinkin, yksinkertaista ja konstailematonta, laadukasta ja herkullista.

Kutkuttavat viinilöydöt ja niiden yhdistäminen ruokaan on  Tocan ehdoton vahvuus. Täällä tiedetään ja myös kerrotaan jokaisesta viinistä paljon, ja jokainen viini on ilahduttavan merkityksellinen. Hienoa paneutumista!

Kenen kanssa Tocaan? Oikeastaan kenen tahansa hyvän ja yksinkertaisen ruoan ystävän. Ja viinien ystävän ilman muuta. Ai niin, ja oluiden ystävän myöskin! Ystävien ylipäätään, sillä erityisesti kaveriporukassa Tocan rentous pääsee mielestäni oikeuksiinsa. Joka tapauksessa kynnys on hyvin matala palata pian uudestaan!

_____

Ravintola Tocan osoite Unioninkatu 18.

Toca tarjoilee lounaita ti-to, tarjolla yleensä kaksi kevyehköä vaihtoehtoa. Lounas ei ole fine diningia, vaan riisutumpaa, mutta aina kuitenkin idearikasta ja ehdottoman maukasta. Voin suositella pitkällisen testaamisen tuloksena :)

Vinkki: Jos haluat pienessä ravintolassa nopeaa palvelua, varaa pöytä aivan alkuillasta!

Mimosa
Ei kommentteja

Parsaa hollandaisella ja uppomunalla – sekä vinkki vinkeästä Parsapassi-kisasta Lasipalatsissa!

aamupalaparsa

Parsakausi käynnistyy taas sähäkästi, kun Hollannissakin pellot alkavat vihdoin sulaa ;) Kevät on toden totta antanut odotella itseään, mutta eipä häiriinnytä siitä! Meillä fiilisteltiin sunnuntaiaamun kunniaksi vähän muhkeammalla paahtoleivällä. Pohjalle lusikoitiin klassista hollandaisea, päälle tuoretta parsaa sekä uppopaistettu muna, eipäs siinä paljon muuta kaivannutkaan :)

Onko teillä jo päästy parsan makuun tältä keväältä?

Itse pääsin vielä blogin kautta käymään Ravintola Lasipalatsin Parsaviikkojen avauksessa, jossa paljastettiin erityisesti matkailevan parsafanin unelma :D

Nimittäin Lasipalatsi lennättää yhdessä Finnairin kanssa eniten parsa-annoksia Lasipalatsissa pistelleen ruokailjan matkalle Amsterdamiin! Voittajalle ja avecille kustannetaan lentojen lisäksi kaksi yötä hotellissa Amsterdamin keskustassa ja kaksi herkullista 3 ruokalajin illallista viineineen!

Leimoja erityiseen Parsapassiin saa vain omista annoksista, joten esimerkiksi suuresta pöytäseurueesta ei ole apua keinottelussa ;) Lasipalatsin listalla on lähes 15 eri parsa-annosta, joten ihan heti ei rupea kyllästyttämään ;) Parsaa on yhdistetty esimerkiksi savuloheen, vasikanposkeen, osterivinokkaisiin tai aivan erinomaisen suomalaisen ilmakuivatun porsaanniskaan. Viimeksimainittu on erityisen herkullinen löytö (jota muuten saa vähittäismyynnistäkin, psst!)

parsapassi

Tänä vuonna Lasipalatsissa siemaillaan parsan kanssa Alcasen raikkaita Gisselbrecht-viinejä. Itse pääsin maistamaan näistä muutamia, ja pidin erityisesti hedelmäisestä, aromaattisesta Muscatista sekä raikkaan kukkaisesta Rieslingistä parsan kumppanina.

parsaviinit2

Ei muuten olisi yhtään huonompi idea syödä itsensä Amsterdamiin – uskoisin, että makoisien parsa-annosten yhteishinta olisi halvempi kuin omakustanteisen Amsterdamin-matkan loppusumma, haha ;P

parsapoyta

Parsaviikot Lasipalatsissa 2. huhtikuuta – 25. toukokuuta 2013.

Parsa-passin viimeinen palautuspäivä 27. toukokuuta! :)

_____

 

 

 

 

Tässä vielä speksit tämänaamuiseen parsa-aamiaiseen, eli

Parsa-Toast Hollandaise-kastikkeella ja Uppomunalla

2:lle

Tarvitset:

  • 4 viipaletta mieleistä vaaleaa leipää
  • 8 tuoretta parsaa (käytin vihreää)
  • 2 munaa sekä 2 munan keltuaista
  • 125 g voita
  • 1 rkl vettä
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 3 rkl valkoviiniä
  • ripaus valkopippuria
  • suolaa tarpeen mukaan
  • 3 rkl etikkaa keittämiseen
  • sitruunaviipale tai loraus sitruunamehua myös keittämiseen

Valmistus:

  1. Ota voi huoneenlämpöön. Leikkaa se pieniksi kuutioiksi. (Jos olet kiireessä, pyöräytä voinokareita 10 – max 15 sekuntia mikrossa, jolloin se pehmenee juuri sopivasti.)
  2. Varaa yksi kattila parsojen keittämiseen, toinen kattila sekä siihen sopiva metallikulho (tai pienempi kattila) kastikkeen vesihauteeksi ja sekoitusastiaksi, ja kolmas kattila uppomunien valmistamiseen. Varaa myös pallovispilä kastikkeelle.
  3. Laita vedet lämpenemään kaikkiin kattiloihin. HUOM! Kastike-vesihauteen vettä ei tule päästää kiehuvan kuumaksi, vaan ainoastaan höyryäväksi.
  4. Pese parsat ja leikkaa niistä puumainen päätyosa pois. Kuori vaaleat parsat ja halutessasi hieman vihreäitäkin (paksummasta osasta).
  5. Erottele kaksi keltuaista. Kaada myös kaksi kananmunaa valmiiksi omiin pieniin laseihinsa. Älä riko niiden keltuaisia!
  6. Parsojen keittäminen: lisää kiehuvaan veteen noin 2 tl suolaa sekä sitruunanviipale (tai loraus sitruunamehua). Anna parsojen kiehua keskiteholla kannen alla noin 3-4 minuuttia, jos ne ovat ohuita, ja 5-8 minuuttia jos paksumpia. Parsan tulee olla pehmeä, mutta vielä napakka. Kääri kuumat valutetut parsat tarvittaessa puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen odottamaan muita komponentteja.
  7. Hollandaise-kastike: Mittaa vesihauteen (ei kiehuva!) yllä olevaan metalliseen sekoitusastiaan kaksi keltuaista ja 1 rkl vettä. Vispaa reippaasti pallovispilällä, kunnes keltuaiset sakenevat paksuksi kiisselimäiseksi tahnaksi. Varo, ettei vesihaude pääse liian kuumaksi – siirrä kattilaa välillä syrjään levyltä jos tarve vaatii. Kun keltuaiset paksunevat, ala lisätä pehmeää voita nokareittain kastikkeeseen ja vatkaa hyvin välissä. Kun voi on lisätty ja kastike tasaista, lisää sitruunamehu. Vatkaa ja lisää valkoviini. Mausta valkopippurilla (ja tarvittaessa suolalla, maista ensin!). Jätä kastike tarvittaessa vesihauteen ylle odottamaan tarjoilua.
  8. Uppomunat: Kuumenna kattilassa 2 litraa vettä, johon on sekoitettu 3 rkl etikkaa (ei suolaa!). Pyöritä kiehuvaa vettä pari kierrosta lusikalla niin, että saat aikaan pyörteen. Kaada sinne mukissa oleva kananmuna mahdollisimman nopeasti ja läheltä veden pintaa. Munan pitäisi jäädä yhtenäisenä “mönttinä” kiertämään pyörteeseen. Anna kiehua noin 3 minuuttia, jotta keltuainen jää valuvaksi. Voit laittaa toisen munan kiehumaan yhtä aikaa tai tehdä sen edellisen jälkeen. Nosta uppomuna reikäkauhalla varovasti kattilasta ylös ja leikkaa tarvittaessa ylimääräiset “hännät” uppomunasta pois.
  9. Paahda pari viipaletta leipää per syöjä ja kokoa leivät: alle hollandaisea, päälle parsat ja ylimmäksi uppomuna.

Aurinkoista brunssia! (Käy myös iltapalaksi ;P)

Mimosa
4 kommenttia

Herkullinen Kuha Walewska itsenäisyyspäiväpöydässä

Itsenäisyyspäivänä maistui muhevan täyteläinen, Mannerheiminkin suosiossa ollut Kuha Walewska. Tässä gratinoidussa kalaruuassa käytetään paljon täyttäviä raaka-aineita,  mutta siitä huolimatta se onnistuu maistumaan myös sopivan hapokkaalta ja raikkaalta. Itse asiassa kastikkeen maku muistuttaa hyvin paljon suosikkiani sitruunapastaa. Kiitokset valkoviinin ja sitruunan suuntaan… Erinomaisen maukas ja mehevä ateria yhdessä padassa! Valmistus on myös melkoisen nopeaa. Tykkään! :)

Inspiraatiota Walewskaan hain Mannerheimin pöydässä ja Kotiruoka -kirjoista, mainosmainos :D

___

2-4:lle * 225 C

Tarvitset:

  • 600-800 g perunoita (syöjämäärästä riippuen, paino kuorittuna)
  • 3 kananmunan keltuaista
  • 2-4 kuhafileetä, syöjämäärän mukaan
  • 2 dl kalalientä
  • 3-4 tl sitruunamehua
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • noin 8 keskikokoista herkkusientä
  • 100 g parmesaaniraastetta (toki muukin juusto passaa)
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • 2,5 dl kuohukermaa
  • noin 5 rkl voita
  • suolaa
  • valkopippuria
  • (koristeluun timjaminoksia)

Valmistus:

  1. Kuori perunat, paloittele ne ja keitä kypsiksi. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
  2. (Keitä halutessasi kalaliemi kalanperkeistä).
  3. Pese ja lohko herkkusienet (jalat voi halutessaan poistaa). Raasta juusto, mieluiten pienellä terällä.
  4. Soseuta keitetyt perunat ja lisää joukkoon 0,5 dl kermaa, munankeltuaiset, noin 3 rkl voita, valkopippuria ja maun mukaan suolaa.
  5. Varaa sopiva uuninkestävä ja silmää miellyttävä astia. (Minä käytin tässä kyllä turhan ahdasta vuokaa :)) Pursota (tai lusikoi) perunasose vuoan reunoille. Laita perunareunus hetkeksi uuniin (225 C) ottamaan etukäteen vähän väriä uunin ylätasolla.
  6. Kuumenna kattilassa valkoviini, sitruunamehu ja kalaliemi. Laske kuhafileet kaksin kerroin kattilaan ja keittele niitä “hymyilevässä” aka juuri ja juuri kiehuvassa liemessä 2-3 minuuttia. Säästä keittoliemi kastiketta varten.
  7. Asettele kuhafileet vuokaan keskelle.
  8. Kuullota sieniviipaleet voissa ja asettele ne kalan päälle vuoan keskiosaan.
  9. Lisää sieniltä jääneeseen rasvaan hieman lisää voita (tarvittaessa), ja ripottele siihen noin 1 rkl perunajauhoja. Anna niiden kypsyä pikku hetki, mutta varo polttamasta niitä. Voi olla kannattavaa pitää pannua enimmäkseen poissa kuumalta levyltä tässä vaiheessa ja sekoitella koko ajan.
  10. Lisää joukkoon pienissä erissä kalan keittoliemi. Malta laittaa tarpeeksi vähän lientä kerrallaan pannulle, niin että seos on aluksi lähes taikinamaista. Sekoita aina täysin tasaiseksi, ennen kuin lisäät enemmän lientä. Jos koko liemen laittaa kerralla, seos ei sekoitukaan enää tasaiseksi ja tuloksena voi olla kokkarekatastrofi (nimim. testattu on – tiheän siivilän läpi puristaminen voi tosin vähän auttaa siinä tilanteessa :D).
  11. Kun kalaliemi on lisätty ja kastike pysynyt tasarakenteisena, lisää vielä kerma (2 dl).
  12. Mausta kastike valkopippurilla. Lisää myös juustoraaste ja anna sen sulaa kastikkeeseen. Maista, tarvitaanko lisää suolaa.
  13. Kaada gratinointikastike vuoan keskelle niin, että perunahuiput jäävät vielä kivasti näkyviin.
  14. Työnnä Walewska 225 asteiseen uuniin ylätasolle gratinoitumaan. Kullanruskea pinta kertoo, milloin on valmista! (Pian.)

Kuha Walewskan kanssa maistui mukavasti hapokas saksalainen Riesling Deep Roots. Ihanan raikas ja mineraalinen viini, jonka hedelmäisyydessä erottuu mm. ananasmaisia aromeja. Oikein hyvä myös ilman ruokaa :D

Mimosa
Ei kommentteja

Raikas vihreä tartarkastike ja savukalaviini

Mökkisaunan jälkeinen lämminsavulohi kaipasi kaveriksi jotain vinkeää soosia, ja aika hauska tartarkastike löytyi Sami Garamin ja Janne Pekkalan kirjasta Nyt grillataan! Vihreään tartarkastikkeeseen tulee tuorekurkkua, maustekurkkua ja kesäkurpitsaa, jotka yhdessä limen kanssa saavat majoneesinkin tuntumaan keveältä. (Ai miten niin muka pyrin käyttämään joka paikassa limeä?…) Sitrus saa kyllä kastikkeen sen verran ohenemaan, ettei se mielestäni kestä hyvänä kovin pitkää säilytystä.

Huom! Mimosalsassa on testailtu lohiburgerin välissä samantyyppistä tartarkastiketta, jonka päämaku on tilli. Tsekkaa sekin, jos etsit tartar-variaatioita :)

Tarvitset:

  • 1 dl majoneesia
  • 1/4 maustekurkkua
  • 30 g kurkkua
  • 30 g kesäkurpitsaa
  • 30 g purjoa
  • tilliä
  • ruohosipulia
  • limen tai sitruunan mehua

Valmistus:

  1. Leikkaa pieneksi hakkeeksi maustekurkku, kurkku, kesäkurpitsa, purjo ja yrtit. Yhdistä ne keskenään.
  2. Purista hakkeen päälle limen tai sitruunan mehua ja anna olla hetken aikaa sellaisenaan.
  3. Sekoita majoneesi seokseen ja anna kastikkeen maustua hetken aikaa jääkaapissa ennen tarjoilua.

_____

Savulohen seuraksi löytyi myös erittäin miellyttävä ranskalainen luomu-Riesling André Stentz. Vaikka viini on kuiva ja erittäin hapokas, se on samalla aromeiltaan hyvin hedelmäinen. Erotimme mm. omenaisia ja muscat-tyyppisiä persikkaisia aromeja. Viini leikkaa hyvin kalan rasvaa, mutta on niin miellyttävä ja tasapainoinen, että toimii erinomaisena seurusteluviininä ihan itsekseenkin. Voisin kokeilla tätä jonkin hedelmäisen tai marjaisen jälkiruuankin kanssa.

Postaus sisältää kaupallisen linkin.

Mimosa
Ei kommentteja

Samppanjaa läpi aterian? Ehkäpä, jos valitsee oikein :)

Jatketaan vielä hieman viinilinjalla. Kävimme nimittäin opiskelijoiden viinikerhon kanssa maistelemassa muutamia samppanjoita vanhan apteekin tiloissa Ravintola Careliassa. Paikan viinilistaa pidetään arvossa, mikä lienee mm. oman viinien maahantuonnin ansiota.  Sympaattinen sommelier Kai Autio jakoi viisauttaan auliisti, ja koitan nostaa esiin muutamia erityisesti viinin ja ruoan yhdistämiseen liittyviä juttuja. Itsehän olen viiniharrastuksessani vasta alussa.

Samppanjatastingin aluksi oli  keskustelua vanhan ja uuden maailman viinien eroista. Vanha maailma (tahtoo sanoa Eurooppa) nojaa pitkälle säänneltyihin perinteisiin viinin valmistuksessa, ja samppanja on tästä tietysti hyvin tunnettu osoitus jo nimensäkin puolesta. Pienillä perinteisillä viinitiloilla viinit tehdään suureksi osaksi käsin, ja valmistajalla on kunnianhimoisia tavoitteita nimenomaan viinin laadun kannalta, ei niinkään määrän. Huonot rypäleet voidaan poimia pois (puhumattakaan rotista ja sammakoista ;)) ja valmistajan oma kädenjälki maistuu viinissä. Harrastajan kannalta tällaiset ehkä pieniä määriä tuotetut viinit ovat tietysti mielenkiintoisia. Hyvät ja huonot viinivuodetkin näkyvät tietysti enemmän ja  maistuvat lasissa asti.

Uudessa maailmassa (Euroopan ulkopuolella) ideana ei karkeasti ottaen ole pipertää pienessä mittakaavassa, vaan tehdä bisnestä idealla “enemmän on enemmän”. Viinin laatu voi kuitenkin olla kärsivä osapuoli, jos mutkat vedetään suoriksi tehotuotannossa. Tällöin viiniä saatetaan joutua muokkaamaan paljonkin jälkikäteen erilaisilla keinoilla, mikä voi jossain vaiheessa kääntyä jo itseään vastaan. Tämä on helposti ymmärrettävissä, kun ajattelee hyvistä raaka-aineista käsin tehtyä ruokaa ja vertaa sitä bulkkituotettuun teolliseen ateriaan, jonka aromeja joudutaan rukkailemaan erilaisilla keinoilla.

Sommelier sanoi mielestäni aika oivaltavasti, että käsintehdyn ruuan kanssa on melko luontevaa valita myös käsintehty (eli vanhan maailman) viini. Uudesta maailmastakin (Euroopan ulkopuolelta) löytää totta kai paljon mielenkiintoisia viinejä moneen tilanteeseen, ei sillä. Itselleni heräsi kuitenkin kiinnostus suunnata viinien tutkiskelua nimenomaan eurooppalaisiin viineihin.

Aution mukaan luomu on suuri tuloillaan oleva trendi myös viineissä. 60-luvulta lähtenyt innostus käyttää torjunta-aineita laimeni 80-luvun paikkeilla, kun huomattiin maaperän alkavan sen vuoksi köyhtyä. Ja tietysti aineet päätyvät suoraan myös viinipulloon. Nyt on jälleen kiinnostuttu luomutuotannosta. Mainituissa vanhan maailman perinteisissä viineissä on sekin hyvä puoli, että ne tehdään monesti jo valmiiksi vanhoja perinteitä (aikaa ennen torjunta-aineita) noudattaen, eli luomutasoisesti ilman sertifikaattejakin.

Samppanja on tietenkin etupäässä juhlan juoma, aperitiivi, kupliva tunnelman nostattaja. Ei se kuitenkaan siihen jää. Sanotaan jopa, että samppanja on ainoa juoma, jota voi juoda läpi aterian. Sommelierimme suhtautui tähän mottoon kuitenkin varauksella; riippuu samppanjasta. Ja ruuasta. Pitää siis osata yhdistää myös samppanja ja ruoka oikein.

Me maistoimme neljää samppanjaa. Ne erosivat kaikki mukavasti toisistaan, ja valottavat osaltaan ehkä myös samppanjan ja ruuan yhteen sovittamista.

_____

Ensimmäinen samppanja Cuis 1er Cru (Brut Sans Année) oli Cuisin alueelta, tuottajalta nimeltä Pierre Gimonnet & Fils. Rypäleenä oli käytetty ainoastaan chardonnayta. Viini oli hyvin hailakan värinen, ja tuoksui lähinnä raikkaalta ja kevyesti hedelmäiseltä. Näistä voi jo päätellä, että kovin läpitunkevan makuista viini tuskin on. Sommelierin mukaan tämä samppanja onkin lähinnä kevyen raikas ja rapsakka aperitiivi, ja toimii parhaiten tässä tehtävässä. Maku on mineraalinen ja kuiva. Itse pidin makua hyvin kiinnostavana; erotin siinä vivahteen vahvasta tummasta suklaasta tai kaakaosta etenkin ennen juoman lämpenemistä. Erittäin miellyttävä, eikä lainkaan tylsä samppanja skoolaamiseen. Juomaa ei saa ainakaan tällä hetkellä Alkosta, mutta se on monenkin ravintolan viinilistalla.

Toiseksi maisteltiin Réserve Brutia, valmistajana Jean Vesselle Bouzysta. Samppanjaan oli käytetty 80 % Pinot Noiria ja 20 % Chardonnayta. Viini oli väriltään aivan aavistuksen edellistä tummempi, mutta edelleen melko hailakka. Sommelierin mukaan samppanja oli edelliseen verrattuna runsaampi ja leveämpi, hedelmäisempi. Itse pidin viinin miellyttävimpänä piirteenä raikasta, herukkamaista hapokkuutta. Viini oli miellyttävä ja helppo juotava, ei moitteita siinä. Aperitiivina tuskin kukaan esittää vahvoja vastalauseita tämän samppanjan suhteen. Viini herätti kuitenkin itsessäni vähemmän tunteita kuin edellinen; en jäänyt muistelemaan. Samppanja on Alkon tilausvalikoimassa.

Kolmas samppanja oli Grand Cellier d’Or Brut 1er cru, valmistajanaan Vilmart & Cie Rilly-la-Montagnesta. Valmistajaa on kiitelty jopa “samppanjamaailman mullistamisesta”. Samppanjaan on käytetty 60 % Pinot Noiria ja 40 % Chardonnayta. Väriero on kahteen edelliseen nähden huomattava, tämän ollessa silminnähden keltainen. Myös tuoksu on hyvin vahva, paahtuneeseen (jopa palaneeseen) vivahtava. Sommelierin mukaan samppanja onkin kypsytetty tammitynnyrissä, ja saanut paahteisen, puumaisen aromin. Maku on hyvin intensiivinen, edellisiin verrattuna aluksi dominoivan tuntuinen. Maku vivahti tuoksun tavoin nimenomaan palaneeseen tai ehkä sikariin. Loppua kohti esiin tuleva happo oli miellyttävä. Pidän tätä melko hätkähdyttävänä samppanjana aperitiiviksi, ja sommelierin mukaan tämä kävisi hyvin muun muassa kalan tai vaalean lihan, tai toisaalta jälkiruoan kanssa. Jos tätä käyttää pelkästään aperitiivina, on mielestäni syytä olla tammen ystävä. Ruuan kanssa tämän viinin luonteikkuus ja mielenkiintoisuus tulee helpommin lähestyttävästi esiin. Maku oli monipuolisimmillaan viinin hiukan lämmettyä. Tätä viiniä voi tällä hetkellä maistella vain ravintoloissa.

Viimeisenä maisteluun tuli Brut Millésime Grand cru, jonka valmistaja on Paul Bara, myös Bouzyn alueelta. Rypäleenä oli käytetty puhtaasti Pinot Noiria. Väriltään tämä samppanja oli selkeästi tummin, syvän keltainen. Osa viinistä oli tammitynnyrikypsytetty. Tämä viittasi tietysti myös vahvaan makukokemukseen, eikä väärin viitannutkaan. Edellisen lailla viini maistui paahteiselta ja sen lisäksi hyvin vahvasti maatuneelta, monen mielestä jopa ällistyttävän paljon kaalimaiselta. Allekirjoitan tämän, enkä käyttäisi tätä samppanjaa aperitiivina kuin ehkä nähdäkseni kavereiden ilmeet (johon minulla ei sinänsä taida olla varaa ;)). Sen sijaan sommelierilta tuli hyvältä vaikuttava ehdotus tämän viinin tarjoamisesta sieniruokien, ehkäpä vahvan tattikeiton kanssa. Pienen totuttelun jälkeen tämä samppanja alkoi tuntua mielenkiintoiselta vaihtoehdolta testata sienien seurana. Viini on tällä hetkellä vain ravintoloiden viinilistoilla. Näin ollen ruokavalinnasta voi hyvin neuvotella vielä paikan sommelierin kanssa.

_____

Summa summarum. Samppanjoidenkin suhteen pätee se ajatus, että mitä intensiivisempi ja aromikkaampi viini, sen paremmin se pärjää ruuan seurana ja jopa kaipaa sitä. Silloinkaan ei ole ihan yhdentekevää, minkä ruuan kanssa samppanjaa juo.

Samppanjalla on Aution mukaan ehkä vähän turhankin luksusmaine; se on ravintolassakin ihan peruspalkansaajan saavutettavissa. Näiden samppanjoiden ravintolahinnat olivat 52-92 euroa/pullo. Sen verran hinnakasta samppanja kuitenkin on, että itse pidän hyvänä vaihtoehtona perehtyä ruokasuosituksiin, tai kysäistä sommelierin mielipidettä tilatessa.

Mimosa
Ei kommentteja

Kesäjuomia Kampissa

Poikkesin tänään Let’s talk about wine -viinikonferenssin tapahtumatelttaan Kampissa. “Maisteltavana on satoja viinejä ja niiden kanssa sopivia herkkuja”, uutisoi Hesari.  Odottelinkin kivoja vinkkejä viinin ja ruoan yhteensovittamiseksi, mutta sen suhteen sain vähän pettyä. Viinejähän oli tarjolla paljon, mutta ruokaa sai lähinnä vain sushibaarista tai berliininmunkkikioskista. Olisi ollut antoisaa, jos jokaisella viinistandilla olisi ollut valikoituja makuja juuri tiettyjen viinien kanssa sopiviksi! Yhdessä pöydässä tarjoiltiin parmankinkkua, mutta se jäi nähdäkseni poikkeukseksi.

Tunnelma oli kuitenkin mukava, kiitos elävän musiikin. Itse ehdin maistella muutamia kesäisen kepeitä juomia.

Etelä-Ranskalaisen Château Minutyn roseeviiniä Moments rosé kehuttiin viinitilan lippulaivaksi, jonka suurimmat vahvuudet ovat raikkaus ja nautittavuus. Viiniä maistelevien ihmisten kommentit sekä (pakko myöntää) erityisen kaunis pullo taisivat olla syy siihen, että minäkin käytin kuponkini tähän.

Raikasta viini oli, ehdottomasti. Monet roseeviinit ovat mieletäni turhankin makeita, mutta tämän maku oli piristävän kuiva (osaamatta tarkemmin määritellä, mihin se oikeaoppisesti kuivuusasteikolla sijoittuu). Kuitenkin maku oli jollain lailla hyvin marjainen ja monipuolinen. Yksittäisiä makuja oli vaikea poimia, koska ajatus jumitti yksinkertaisesti viinin “yleisessä miellyttävyydessä”. Täydellinen piknikviini! Maahantuoja suosittelee viiniä esimerkiksi aperitiiviksi, tapaksien tai vaaleiden liharuokien kanssa.

Viini tulee kesäkuussa Alkon tilausvalikoimaan. Eipä hassumpi juhannustuliainen!

Viinien maahantuoja Fondberg on aika näyttävästi mainostanut viime viikkoina “fresitatyyppisiä” hedelmäisiä uutuuskuohuviinejä. Muun muassa appelsiini- ja vadelmakuoharit ovat sattuneet omaan silmääni ilmaisjakelulehden sivuilta. Päädyin maistamaan espanjalaista Platino Orange Pleasures -kuohuviiniä, joka sisältää mainoksen mukaan aitoa appelsiinimehua ja hedelmälihaa.

Tähän nähden maku oli mielestäni yllättävän appelsiinilimumainen ja “esanssinen”. Odotin rehellisempää appelsiinin raikkautta. Vaikka viini ei varsinaisesti ollut makea, se oli kuitenkin jollain lailla imelän oloinen. Hedelmälihaa en juomassa itse huomannut.

Pelkkänä seurustelujuomana tämä saattaisi alkaa tympiä, mutta näkisin tämän viinin kuitenkin hyvin paikallaan brunssipöydässä aurinkoisen pirteänä extrana.

Näkikö joku muuten kello 12.45 pidettyä viininpoljennan SM-kilpailua? :)

Mimosa
Ei kommentteja