Postaukset ajalta May 2014

Arki-iltana Ravintola Kolossa oli reippaat otteet ja valikoituja herkullisia makuja

kolo1

Minua on vaivannut huono onni Ravintola Koloon pääsemisen suhteen. Paikasta kuultu palaute on ollut tosi positiivista, ja ainakin kolmisen kertaa olen koittanut saada pöytää viikkojen päähän varausajankohdasta, mutta ei. Tällä kertaa haluttiin syömään tiistai-iltana ja olin tosi aikaisin liikkeellä, joten hyvin kävi. Itse asiassa jopa niin hyvin että olimme alkuillasta pitkään ainoat asiakkaat, parhaassa ikkunapöydässä. Suosittelen siis alkuiltaa arkena! :)

Kolohan on kodikas ja välitön paikka, jossa nuorekas tarjoilija kirmaa lenkkareissa ja keittiön äänet kajahtelevat salin puolelle. Kuten samalla kadulla seuraavassa korttelissa Murussa, täälläkin palvellessa otetaan rohkeasti kontaktia ja jutellaan spontaanisti asiakkaan kanssa. Pöytäliinoja ei ole, ja kaikki muukin kertoo osaltaan, että pönötys pois. Salin sisustus on värikäs ja kiinnostava. Nurkassa aikaa mittaa peltipurkista tehty kello, jossa punnuksena heiluu mikäs muu kuin vispilä. Itse kyllä tykkään kovasti siitä, että keskitytään pääasiaan eli laadukkaaseen ruokaan, eikä viritellä sen ympärille turhaa mystistä jäykkyyttä. Toki voi olla ihmisiä tai tilanteita, joissa halutaan kovinkin muodollista otetta ja ympäristöä, mutta etenkin Suomessa ollaan silloin äkkiä ylemmyydentuntoisen ja kolean palvelun armoilla. Kolossa rentoutui nopeasti.

Asiakas saa päättää ruokalajien määrän (3, 4 tai 6) ja jakaa nämä kappalemäärät täysin vapaasti alku-, pää- ja jälkiruokien sekä juustojen kesken. Päädyimme seuralaisen kanssa neljään ruokalajiin, joissa itse painotin alkuruokia ja kumppani jälkiruokia. Itse olisin kaikista mieluiten ottanut viisi ruokalajia, joista kaksi olisi ollut alkuruokia, yksi pääruoka, välijuustot ja jälkiruoka, mutta jostain syystä juuri tämä optio puuttui :) Valitsimme ruokiin myös viinipaketin, joka oli mielestäni hyvin kohtuuhintainen. Usein viinien hinta ylittää Helsingissä ruoan, eikä toisin päin.

Jo ensimmäisen keittiön tervehdyksen saapuessa havaitsimme, että nyt ei ole käytössä ihan perus-Arabiaa. Kolon yksi omistaja harrastaa antiikkiesineitä, ja monet astiat olivat upeita uniikkeja antiikkiyksilöitä. Mitä ihanuuksia! Kultareunaisista kupposista tarjoiltiin alkuun amusena napakan täyteläinen parsakeitto, jossa arvioimme olevan enemmän parsan makua kuin parsassa itsessään :)

kolo8

Olimme molemmat valinneet alkuun paahdettuja puna- ja keltajuuria sekä serranokinkkua. Punasävyisessä annoksessa oli myös vadelmaista kastiketta ja paahdettuja hasselpähkinöitä. Rapea ja suolainen kinkku oli tämän annoksen helmi! Sen kanssa tarjoiltiin espanjalaista Bodegas Pinordin Clos Del Mas 15 Merlotia vuodelta 2008, jonka punamarjaiset aromit sopivat mainiosti hapokkaiden punajuurten kanssa.

Itse sain seuraavaksi upean vihreää parsarisottoa. Yksi hauska makuvivahde risotossa oli tilli. Ei se kaikkein ilmeisin parsan kaveri ainakaan omassa keittiössäni… Risoton kypsyys oli täydellinen, ei yhtään rasahteleva, mutta tarjosi kuitenkin kunnollisen puruvastuksen. Parsan kanssa siemailin alcaselaista Domaine Pfisterin Pinot Blancia vuodelta 2011, jonka tuoksussa oli hauskasti selkeä parsan vivahde. Viini oli hedelmäinen, sitruksinen ja pirteän hapokas, kuten parsarisoton kanssa hyvin sopiikin.

kolo7

Ruoat tulivat pöytään juuri siten kuin oli tilattu – jos oli tilannut kaksi alkuruokaa siinä kuin seuralainen yhden, niin toisella puolella pöytää pidettiin sitten ihan rehellistä taukoa syömisestä ja odoteltiin. Mikäs siinä, näinhän se oli valittukin. Jäin kuitenkin miettimään, että ehkä toiselle olisi maistunut sillä aikaa vaikkapa seuraavan ruokalajin viini tai palanen tuoretta leipää sillä aikaa, kun itse söin?

kolo6Ennen pääruokaa suut raikastettiin silkkisellä punaherukkaisella välisorbetilla, joka tarjottiin jälleen pienestä antiikkikupposesta pienellä vanhalla lusikalla.

Pääruoaksi seuralainen otti paahdettua ankanrintaa. Annos oli värikäs ja keväinen, ankka kauniin punertava. Hiukan seuralaista mietitytti tämän annoksen lukuitsen komponenttien yhteensopivuus. Erityisesti lisukkeena ollut pasta jäi hieman kysymysmerkiksi. Kylkeen tarjottiin mustaherukkainen, vahvan tanniininen ja tammitettu Quinta do Pégon Douro Dop Grande Reserva 2010 Portugalista.

kolo4

Itse sain pääruoaksi paistettua kuhaa, joka oli uskomattoman mehukasta. En tiedä, käytetäänkö Kolossa sous videa vai muita valmistustaikoja, mutta mehevyys oli huippua! Lisäkkeenä söin tämän kevään ensimmäiset uudet perunat sitruunassa pyöräytettyinä, sekä pieniä makeita tomaatteja. Ei mitään maailman hifeintä, mutta niin hyvää ja raikasta! Viiniksi passasi mainiosti tasapainoisen hapokas ja hieman päärynäinen St. Michael Eppanin Alto Adige Pinot Grigio 2012 Italiasta.

kolo5

Pääruoan jälkeen oli seuralaisen juustojen vuoro. Taisin näyttää snadisti kateelliselta, sillä tarjoilija ehdotti, että toisi minullekin veitsen ja haarukan, jos saan luvan hiukan nipistää juuston kulmasta. Onneksi pöydän toisella puolella oltiin hövelillä tuulella :) Juustolautanen oli yhdelle aika sopivan kokoinen neljän juuston setti, jossa oli suomalaista Vilhojuustoa Mouhijärveltä, sveitsiläistä Gruyèreä, ranskalaista Morbier-tuhkaraitajuustoa ja Stiltonia Briteistä. Tuttuja ja hyviksi havaittuja kaikki, paitsi Vilhoa maistelimme ekaa kertaa. Ehkä jokin täysin yllättävä poimintakin olisi mahtunut tähän joukkoon?

Juustojen kanssa seuralainen siemaili mainiota Porto Conde de Monsul Tawnya, joka oli portviiniksi kivan raikas ja ryhdikäs tuntuvien happojensa ansiosta. Ei pelkoa tunkkaisesta rusinaisuudesta!

kolo2

Jälkiruoka on dinnerin finaali, ja mieliin painuvana sen pitäisi aina olla tarpeeksi vaikuttava. Onnistuneen menun päätöksen täytyy olla tarpeeksi täyteläinen ja viedä pois makeanhimot mutinoitta. Tämä on minun mielipiteeni, ja yllättävän usein olen kelpo ilotulitusten päätteeksi saanut eteeni mitäänsanomattoman sorbetin, aamupalamaisia marja-murohässäköitä tai muuten vaan liian väsähtäneitä tylsyyksiä. Se on anteeksiantamatonta! :D

Kolon listalla viimeisenä luki vain yksi sana, “jälkiruoka”, joten vähän jännitti, miten vierailumme tuleekaan päättymään. Eteen tuotiin ensin kaunis kristallilasi, ja siihen saatiin huumaavan tuoksuista kultaista jääviiniä, tai tässä tapauksessa heights winea Israelista Golan Heightsin kukkuloilta. Yarden Galilee Heights wine on tehty kokonaan Gewurztraminerista, ja maku oli hedelmäisen aromikas, ananaksinen ja aprikoosinen. Makeuden vastapainona viini oli onneksi myös ryhdikkään hapokas. Aivan ihana, pitkä maku.

Jälkiruoka saapui harmaalla laatalla, kauniin kesäiseksi koristeltuna. Pääroolissa juustokakkua, vierellä appelsiinijäätelöä, paahdettuja manteleita ja sabayon-kastiketta. Lisäksi tuoreita marjoja ja kirpeää mustaherukka(?)kastiketta. Tämä kombo oli kuulkaa ihan uskomaton. Juustokakku oli supertäyteläistä, ja appelsiini sopi siihen sekä rapeisiin paahdettuihin manteleihin täydellisesti. Sabayon toi täydellisen pehmeän makeuden kaiken ympärille, ja marjat raikastivat tarvittaessa. Täydellistä, parasta, toistelimme. Tähän mennessä Helsingin paras jälkiruoka on osaltani nyt syöty Kolossa! :)

kolo9

Kaikenkaikkiaan Kolo tuntui mutkattomalta ja turhista rajoitteista vapaalta ravintolalta, jossa ilotulitus löytyy itse ruoasta, kauniilta lautasilta tarjoiltuna. Tykkäsimme kovasti ikkunapöydästämme, josta pääsi osaksi Fredan vilinää. Ja totta kai aluksi ainoina asiakkaina saimme nauttia napakasti rullaavasta palvelusta, joka oli koko illan hyvin iloista ja juttelevaa. Tarjoilijalla oli hyvä tatsi – ja kuulo, sillä hän reagoi heti, kun antiikkihaarukkani kilahti kerran vahingossa lattialle. Uusi tuli alta aikayksikön. Kyselimme itse paljon ruuista ja myös meidän mielipiteistämme oltiin kiinnostuneita. Tosi hyvä fiilis jäi! Tullaan pian uudestaan, etenkin kun menukin vaihtuu suhteellisen usein …paitsi se jälkkäri saisi kyllä pysyä ihan samana ;)

kolo10

Mimosa
Ei kommentteja

Chop Suey, nopea kiinalainen broileriwokki maustetaan vahvalla mushroom-soijalla

chopsuey

Kiinalainen Chop Suey -wokki ei ilmeisesti ole peräisin Kiinasta, vaan Jenkkien Chinatowneista. Kuten kaikki wokit, suikaloimisen jälkeen se valmistuu nopeasti. Sekaan voi laittaa aika lailla mitä vihanneksia kaapista löytyy. Ilmeisesti Chop Suey tarkoittaakin lähinnä ‘sekalaisia aineksia’ :) Maustamiseen voi mielellään käyttää vahvaa, mustaa mushroom-soijakastiketta, joka on huomattavasti “perus kikkomania” tymäkämpää. Maukasta lientä kannattaa valmistaa reilusti. Lapsena olin itse asiassa sitä mieltä, että liemi on tämän wokin paras osa :D

Tarvitset:

  • 400 g broilerin rintafileetä (mieluiten kokonaisena)
  • 3 keskikokoista porkkanaa
  • noin 1/4 keräkaalia
  • 1 punainen paprika ja/tai etikkaliemeen säilöttyä punaista paprikaa
  • puolikas purjo
  • puoli nippua kevätsipulia
  • 1 prk (noin 140 g) vesikastanjaviipaleita
  • 1 prk (noin 140 g) bambusuikaleita
  • 1 prk (noin 200 g) minimaisseja
  • noin 250 säilöttyjä tai paistettuja sieniä, esim. suppilovahveroita
  • n. 100 g Mung-pavun ituja
  • kourallinen cashew-pähkinöitä
  • pala inkivääriä
  • 3-4 valkosipulinkynttä
  • noin 2 rkl mieleistä paistoöljyä, käytin seesam- ja kurpitsansiemenöljyjä
  • noin 7 dl kanalientä
  • noin 2 rkl perunajauhoja
  • noin 2 rkl (raakaruoko)sokeria
  • vahvaa mustaa mushroom-soijakastiketta (aasialaisista ruokakaupoista)

Valmistus:

  1. Putsaa ja suikaloi broilerin rintafileet kapeiksi (n. 1 cm) mutta melko pitkiksi suikaleiksi.
  2. Suikaloi hyvin kapeiksi ja nopeasti kypsyviksi suikaleiksi porkkanat, kaali ja paprika.
  3. Viipaloi/pieni aika ronskisti purjo ja kevätsipuli.
  4. Pieni minimaisseja hiukan, jos haluat.
  5. Kuori ja hienonna inkivääriä noin ruokalusikallisen verran. Hienonna myös valkosipulinkynnet.
  6. Valmista/varaa lihaliemi valmiiksi.
  7. Kuumenna wokkipannu oikein kuumaksi. Kun se on kuuma, valuta öljy pannun korkeille reunoille, josta se valuu keskelle.
  8. Aloita wokkaaminen lisäämällä öljyyn valkosipuli ja inkivääri. Anna paistua hetken.
  9. Lisää broilerisuikaleet ja anna niiden ottaa hieman väriä.
  10. Kun broilerissa on pinnat kiinni, lisää porkkanat. Kun porkkanat menevät hiukan kasaan, lisää kaali.
  11. kasviksetkin saavat ottaa hiukan väriä itseensä. Aina kun seos menee hiukan kasaan ja alkaa höyrytä, lisää seuraava setti: purjo ja kevätsipulit / paprika / vesikastanja ja bambu / minimaissit ja pähkinät / sienet ja idut.
  12. Lisää lihaliemi. Kun se kiehuu, lisää vesitilkkaan sekoitettuna perunajauhot suurustamaan lientä hiukan.
  13. Mausta wokki sokerilla ja reilulla lorauksella vahvaa (mushroom)soijakastiketta. Itse laitan soijaa aika reippaasti. Jos et laittanut etikkasäilöttyä paprikaa joukkoon, voit halutessasi lisätä myös pienen hapanimelä-lisän jollakin maustekastikkeella, kuten tilkalla kalakastiketta.
  14. Tarjoa riisin kanssa. Nuudelitkin sopivat, ja ne voi wokata ruoan sekaan. Wokki säilyy hyvin sekä jääkaapissa että jopa pakastettuna.

chopsuey2

Mimosa
Ei kommentteja

Keväiset macaron-leivokset lime-pistaasitäytteellä – helppo ja yksityiskohtainen ohje

macaron2

Ihastuttavat macaron-leivokset eivät sinänsä ole vaikeita valmistaa. Ne vaativat ennen kaikkea tarkkuutta mittaamisessa ja työskentelyssä. Aikaakin tarvitaan, sillä kananmunan valkuaiset olisi paras erotella jo edellisenä päivänä, ja itse macaron-leivoksetkin ovat mehevimillään vasta leipomista seuraavana päivänä.  Mutta nämä leivokset ovatkin niitä juhlapöydän koruja ja erikoisherkkuja – kyllä pieni vaivannäkö kannattaa! ;)

En ole mikään macaron-guru, mutta olen tässä ohjeessa koittanut huomioida macaron-leivosten “kipupisteet”, joissa homma voi mennä pieleen, sekä selittää asiat mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Nämä macaronit tehdään italialaisella tekniikalla, jossa marenki valmistetaan kuumaa sokerisiirappia käyttäen. Näin saadaan aikaan oikein kestävä marenkivaahto. Seuraavia työvaiheita seuraamalla olen itse saanut aikaan onnistuneita leivoksia. Alussa kannattaa tehdä tuplataikina, jotta voi harjoitella rauhassa esimerkiksi paistamista, kun on varakappaleita.

Mainittakoon vielä, että leipurin omien kikkojen lisäksi ilman kosteus voi vaikuttaa macaronien onnistumiseen. Talvella ilma on kuivinta, joten onnistuminen on sikäli varminta. Taas esimerkiksi heinäkuussa voi olla hasardeja kosteita kelejä, jotka voivat jopa pilata muuten lupaavan homman. Mutta toisaalta – macaronien leivososat voi hyvin pakastaa etukäteen. Sitten vain sulattaa ja täyttää tarpeen tullen! Tässä täytteessä on melko tuhti voi-pistaasitäyte, jota on raikastettu sitruksella. Voit tietenkin käyttää haluamiasi täytteitä, esimerkiksi limecurdia!

No niin, ohje on pitkä kuin nälkävuosi, pitäkää kiinni! :D

macarons3

___

Noin 30 macaron-leivosta * Uuni 150 C
Tulosta tästä Mimosalsan pursotusmallipohja

Tarvitset:

  • Mahdollisimman tarkan keittiövaa’an
  • Lämpömittarin
  • Tiheän ison siivilän
  • Kaksi isoa kulhoa, joista ainakin yksi on metallinen (koska: kuuma sokeri)
  • Kuminuolijan (taipuisa mutta tukeva)
  • Pienehkö kattilan, josta pystyt kaatamaan yhdellä kädellä
  • Sähkövatkaimen
  • Pursotinpussin ja pyöreäpäisen pienehkön tyllan (5-8 mm), sekä astian pursotinpussin pystyssä pitämiseksi
  • 100 g mantelijauhetta (kuoretonta ja kuivaa, itse tehty täytyy ensin kuivattaa)
  • 100 g tomusokeria
  • 40 g + 40 g eli 80 g kananmunan valkuaista (käytä mieluiten hieman vanhempia munia)
  • 37 ml vettä
  • 100 g sirosokeria (oikein hienojakoinen sokerilaatu, joka sulaa nopeammin)
  • vihreää elintarvikeväriä, tahnamaista tai jauhetta
  • 1 limen raastettu kuori

Huom! Täytteen ohje erikseen alla!

Leivoskuorien valmistus:

  1. Jos mahdollista, mittaa valkuaiset kahteen erilliseen lasiin tms. jo edellisenä iltana. Näin ne muuttuvat hieman juoksevammiksi, mikä on eduksi. Kyllä homman voi tehdä samanakin päivänä, mutta ota munat joka tapauksessa hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Ole erittäin tarkka vaa’alla mittaamisessa – valkuaista tarvitaan 2 x 40 grammaa, ei 39 g tai 41 g. Nämä mittajutut ovat näitä macaron-leivoksien “taikoja” ;) Älä myöskään päästä yhtään keltuaista valkuaisten sekaan.
    macaronsmunat
  2. Esivalmisteluina hanki macaroneille pursotusmallit A4-arkille, jotta voit pursottaa helposti saman kokoisia leivoksia. Voit piirtää paperille 3 cm halkaisijaltaan olevia ympyröitä riviin, tai tulostaa tästä suoraan Mimosalsan mallipohjan.
  3. Pese lime ja raasta sen kuori hienoksi.
  4. Mittaa vaa’allla 100 g mantelijauhetta ja 100 g tomusokeria. Jotta varmistettaisiin mahdollisimman sileä ja tasainen jauhe ja macaroneihin tasainen pinta, siivilöi nämä kaksi jauhetta yhdessä isoon kulhoon. Tiheän siivilän kanssa tämä vaihe vie aikaa, ja on vähän turhauttava, mutta lopputuloksena saatu sileä jauhe on iso askel kohti tasaisia macaroneja.
    macaronssiivila
  5. Lisää sileään mantelijauhe-tomusokeriseokseen 40 g munanvalkuaista. Lisää myös hiukan vihreää elintarvikeväriä, jotta saadaan keväisen vihreä seos. Väri vaalenee vielä marengin lisäämisen myötä, joten alussa se saa olla suhteellisen voimakas. Lisää seokseen myös noin puolet limen kuoriraasteesta.
  6. Sekoita valkuainen kuminuolijaa apuna käyttäen oikein hyvin manteliseokseen. Tuloksena on notkea, kiiltävä tahna.
    macaronmassa
  7. Seuraavaksi ala valmistaa kuumamarenkia. Mittaa kattilaan 37 ml vettä ja 100 g sirosokeria. Niitä ei tarvitse sekoittaa toisiinsa. Anna veden vain imeytyä sokeriin ja laita levy päälle. Laita lämpömittari kattilaan, ja ole valmiina seuraaviin nopeisiin työvaiheisiin!
    macaronmarenki
  8. Ota iso metallikulho ja kaada 40 g valkuaisia sinne. Varaa viereen sähkövatkain. Tarkkaile sokerin lämpötilaa: kun se saavuttaa 90 astetta, ala vatkata valkuaisia metallikulhossa ensin hitaasti.
  9. Kun sokerisiirapin lämpötila saavuttaa 105 astetta, ala vatkata valkuaisia kovalla nopeudella.
  10. Kun sokerisiirapin lämpötila saavuttaa 117 astetta, se on valmista! Ota se pois levyltä.
  11. Vatkaa edelleen valkuaisia keskinopeudella ja kaada sokerisiirappi samalla valkuaisvaahdon joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kaavi tarvittaessa loppu siirappi joukkoon kuminuolijalla.
  12. Vatkaa vielä valkuais-siirappiseosta ainakin 5 minuuttia, kunnes se jäähtyy haaleaksi. Vaahdon tulisi olla nyt melko kiinteää ja ihanan kiiltävää!
  13. Seuraavaksi yhdistä osissa marenkivaahto manteli-sokerimassaan. Lisää ensin 1/3 marenkivaahdosta. Normaalisti marenkia koittaa varjella pysymään ilmavana, mutta nyt halutaankin rikkoa marengin rakenne ja sekoittaa se aivan täysin manteli-sokerimassaan. Ota siis käyttöön ronskit otteet ja sekoita massat toisiinsa kuminuolijan avulla ikään kuin “litistämällä” ja vetämällä massaa kulhon seinämiä vasten.
  14. Kun seos on tasaista, lisää loppu marenki kahdessa erässä massaan, jälleen erittäin hyvin painellen ja litistellen massaa kulhon reunoihin. Tarkoituksena on saada kiiltävä ja melko juokseva massa. Huomaatkin varmasti, kun ensin melko tymäkkä seos lähtee liukumaan ohuemmaksi.
  15. Kun olet saanut seoksen tasaiseksi sekä väriltään että koostumukseltaan, se on valmista. Ylityöstäminenkään ei ole hyväksi.
    macaronage
  16. On aika viritellä pursotinpussi. Laita pursotinpussiin pyöreäpäinen tylla – aukko saa mielestäni olla aika pienikin, noin 5 mm. Alle 1 cm nyt kuitenkin. Asettele pursotinpussi siten, että suuaukosta ei ala heti valumaan macaronmassaa, kun vielä täytät pussia. Se on yleensä aika juoksevaa tavaraa :)
  17. Aseta pursotinmallipaperi pöydälle ja leivinpaperi sen päälle. Yhdelle pellille saa hyvin mahtumaan esim 5 x 5 tai 6 x 6 macaronpuolikasta.
  18. Kun alat pursottaa, paina pyöreä tylla keskelle ympyrää ja käytännössä ihan kiinni leivinpaperiin. Älä yritä “piirtää pyörylää” liikuttelemalla tyllaa, vaan anna massan vain pursuta tasaisesti ympyräksi pitäessäsi tyllaa itse paikallaan. Kun ympyrä on melkein täytetty, nykäise tylla irti, ja nosta seuraavaan kohtaan. Vaikka irti nostamisesta jää hetkeksi pieni “huippu”, massan pitäisi olla niin hyvin notkistettua, että se tasoittuu samalla, kun massa leviää hiukan ympärilleen.
    macaronpursotus
  19. Pursottele macaronit rauhassa kahdelle leivinpaperille.
  20. Koristele halutessasi puolet macaronkansista ripottelemalla niiden pinnalle hienoa limeraastetta, kun ne ovat vielä märkiä. Raaste on hauskan näköistä ja maistuukin vielä hyvältä.
    macaronlimeraaste
  21. Laita uuni valmiiksi päälle 150 asteeseen.
  22. Anna macaronien pinnan nyt jähmettyä. Tämä on jälleen kriittinen vaihe, jotta leivosten pinta jää sileäksi ja “jalka” kohoaa irti “hatusta”. Macaronit on välttämätöntä saada pintakuiviksi niin, että niitä voi huoletta silittää sormella pinnasta, ilman että sormeen jää mitään. Kuivan pinnan pitäisi jopa kestää kevyttä painallusta juurikaan notkahtamatta. Jos pinta ei ole kuiva, macaronit repeävät uunissa.
  23. Joskus kesähelteillä voi oikeasti olla niin kosteaa, että pinta ei tunnu jähmettyvän millään. Silloin kannattaa ottaa niinkin huvittava apuväline kuin hiustenkuivaaja käyttöön. Kuivaa macaroneja kuivaajalla tällöin 2-3 minuuttia per pelti, noin 25-30 sentin etäisyydeltä.
  24. Laita macaronit uuniin (aikaisemmin pursotetut ensin) alatasolle. Paista noin 10-14 minuuttia uunista riippuen. Macaronien ei haluta ruskistuvan! Ole siis kärppänä uunin luukulla paiston aikana, ja ota macaronit pois heti, jos pienintä ruskistumista alkaa näkyä. Kun macaronit ovat kunnolla “nousseet”, kannattaa uskaltaa ottaa ne ajoissa pois. Eri pellillisillä voi kestää eri aikaa.
  25. Valele esim. tiskipöydälle hieman kylmää vettä, ja vedä macaronit leivinpapereineen ensin sen päälle. Kylmä pysäyttää tehokkaasti kypsymisen.
  26. Siirrä leivokset jäähtymään ritilän päälle. Irrottele macaronit leivinpaperista aika pian, ensimmäisen 5 minuutin aikana. Varovasti kiertämällä macaronit irtoavat yleensä aika suosiolla. Anna jäähtyä kunnolla loppuun.
    macaronsvalmiit
  27. Nyt sinulla on parhaassa tapauksessa kauniin värisiä, sileitä macaron-puolikkaita, joissa on selkeästi “hattuosa” ja “jalkaosa”. Seuraavaksi pistaasitäytteen valmistukseen!
  28. Voit myös pakastaa macaron-kuoret ilmatiiviissä astiassa kyljellään rivissä. Huomaa sulattaessasi levittää ne irti toisistaan, jotta eivät nappaa kiinni toisiinsa sulamisen aikana!

Pistaasitäyte (voit toki käyttää muitakin, esim. pelkkää lime- tai lemoncurdia)

Tarvitset:

  • 2 rkl lime- tai lemoncurdia
    • jos ei curdia ole, voit keittää sokerisiirappia 0,5 dl lime- tai sitruunamehusta ja 1/4 dl sirosokerista
  • 100 g pistaasipähkinöitä kuorittuna (ei suolattuja)
  • 100 g voita
  • 30 g mantelijauhetta
  • 30 g tomusokeria
  • halutessasi vihreää elintarvikeväriä

Valmistus:

  1. Ota voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin, jotta se pehmenee. Tai jos olet hätähousu kuten minä, mikrota sitä puolella teholla pari kertaa 10 sekuntia. :)
  2. Jauha pistaasipähkinät silppurissa tai monitoimikoneessa niin hienoksi jauheeksi kuin pystyt.
  3. Jos sinulla ei ole sitruscurdia, keittele sirosokerista ja sitrusmehusta sokerisiirappi. Laita aineet sekoittamatta pieneen kattilaan ja kuumenna seos 119 asteiseksi lämpömittarilla mitaten.
  4. Lisää pistaasijauheeseen curd tai reiluruokalusikallinen sokerisiirappia. Lisää myös halutessasi elintarvikeväriä, ja sekoita koneessa tasaiseksi.
  5. Vaahdota voi kuohkeaksi sähkövatkaimella. Lisää joukkoon tomusokeri.
    macaronpistaasitayte
  6. Lisää joukkoon pistaasitahna sekä mantelijauhe. Sekoita vielä hetki.
  7. Täyte on valmista! Voit pursottaa sen macaron-kuorille pursotinpussin ja pyöreäpäisen tyllan avulla. Täytteen voi levittää myös lusikoimalla. Älä laita liikaa täytettä – sopiva määrä näkyy hiukan macaron-kuorten välistä, mutta ei pursua yli ja sotke sormia.
  8. Laita macaronit kylmään jähmettymään ja maustumaan, ja säilytä ne kylmässä. Parhaimmillaan ne ovat seuraavana/seuraavina päivinä. Tarjoillessa ne kannattaa ensin ottaa hetkeksi huoneenlämpöön.
  9. Onnittele itseäsi hienosta työstä! :D

macarons

 

Mimosa
Ei kommentteja