Postaukset ajalta August 2012

Tandoorikanaa grillissä

Mun on jo pitkään pitänyt kokeilla tandoorikanan valmistusta kotona, se kun on ollut varsin kelpo valinta esimerkiksi Helsingin nepalilaisissa ravintoloissa. Kokeilin useampaakin marinointiohjetta, ja lähimmäksi tavoitettani pääsin alle kaavailemallani reseptillä. Tulipahan sekin selväksi, että tandoorikanalle tyypillinen punainen väri ei tule mistään tietystä mausteesta, vaan elintarvikeväripurkista :D

Tandooriuuni tietysti puuttuu, mutta  hyvinhän nämä vartaissa kypsyvät grillissä tai grillivastuksen alla. Mietin myös, että halutessaan marinadiohjeella voisi keitellä kasaan myös maustekastiketta sitten valmiiden vartaiden kanssa tarjottavaksi, jos meinaa haluaa lisää marinadin makua lautaselle. Marinoimiselle tulisi varata aikaa vähintään nelisen tuntia ja mieluiten yön yli, joten mitään ihan pikaruokaa tämä kana ei ole :)

___

Noin neljälle * 200 C

Tarvitset:

  • 600-800 g broilerin lihaa (käytin tässä ihan rintafileetä)
  • 2 dl maustamatonta jugurttia
  • puolen sitruunan mehu
  • parin sentin siivu tuoretta inkivääriä
  • 4 isoa valkosipulinkynttä
  • 1-1,5 rkl tandoori masalaa
  • 1 tl garam masalaa
  • (vajaa) 1 tl chiliä jauhettuna
  • 0,5 tl cayennepippuria
  • 1 rkl juustokuminaa aka jeeraa, mieluiten kokonaisena morttelin kautta
  • 0,5 rkl korianterijauhetta
  • 0,5 tl kurkumaa
  • hyppysellinen kardemummaa jauhettuna
  • hyppysellinen neilikkaa jauhettuna
  • 1-1,5 tl suolaa
  • tilkka öljyä kuullottamiseen
  • (punaista ja keltaista elintarvikeväriä, suhteessa 2:1 tulisi ilmeisesti paras väri)
  • Grillivartaita (jos puisia, liota niitä vedessä etukäteen)

Valmistus:

  1. Raasta inkivääri ja hienonna valkosipulinkynnet. Purista sitruunamehu.
  2. Jauha tarvittaessa morttelissa jeeran siemenet, kardemumma ja neilikka pieneksi.
  3. Kuullottele mausteita hetki (inkivääri, valkosipuli, tandoori masala, garam masala, chilijauhe, cayennepippuri, juustokumina, korianterijauhe, kurkuma, kardemumma ja neilikka) tilkassa öljyä, jotta aromit heräisivät voimiinsa. Jätä seos sitten jäähtymään.
  4. Paloittele kana suurehkoihin paloihin, noin 3x3x3 cm. Halutessasi piikittele kanapaloja hiukan teräväpiikkisellä haarukalla tms, jotta marinadi pääsisi imeytyvään syvemmälle. Älä kuitenkaan liioittele, muuten nesteet karkaavat paistettaessa :)
  5. Sekoita jugurttiin sitruunamehu ja mausteseos sekä suola. Halutessasi lisää myös elintarvikeväri. Sekoita kunnolla tasaiseksi.
  6. Varaa marinointia varten astia, jonka saat hyvin ilmatiiviiksi. Siirrä kanapalat siihen ja kaada päälle jugurttimarinadi. Sekoita marinadi kaikkialle kanapaloihin kunnolla kääntelemällä.
  7. Sulje astia tiiviisti ja anna kanojen marinoitua jääkaapissa ainakin 4 tuntia, mieluiten puolisen vuorokautta.
  8. Jos aiot käyttää puisia grillivartaita, liota niitä vedessä palamisen estämiseksi.
  9. Valmistele grilli tai kuumenna grillivastus 200 asteeseen.
  10. Pistele marinoituneet kanapalat vartaisiin, ja kypsennä niitä noin 20 minuuttia (käännä puolivälissä).
  11. Tarjoa esimerkiksi basmatiriisin, raitakastikkeen, minttuchutneyn ja tuoresalaatin kanssa.
Mimosa
Ei kommentteja

Dinner in the sky Helsingissä

Taivaalla haarukka kädessä roikkuminen oli niin karmea kokemus, että meni yli viikko ennen kuin pystyi edes kirjoittamaan siitä mitään. Nooo ei, kokemus oli oikeasti ihan huippu, jopa korkeanpaikankammosta huolimatta. Tai ainakin se toimi erittäin hyvänä siedätyshoitona, hah!

Nappasin liput lounaskattaukseen Groupon-diilin kautta, jolloin ne sai puoleen hintaan. Tällä tavalla hinta-laatusuhde muodostui oikein mukavaksi, kun ottaa huomioon, että nosto kestää kuitenkin vain noin 40 minuuttia.

Torille oli järjestetty tyylikäs teltta, joka toimi ruokailijoiden odotustilana ja kokkien apukeittiönä. Bajamajojen luksusversioitakin oli käytettävissä.

Kun oli aika lähteä omalle lounasreissulle, tulivat turvallisuusvastaavat hakemaan ruokailijoita pareittain omille paikoilleen. Fiiliksiä tiedusteltiin ja turvajärjestelyitä selvitettiin. Turvavyöt kiinnitettiin sekä pysty- että vaakasuuntaan, ja itse penkki tuntui kyllä oikein jämäkältä ja luotettavalta. Se myös pyöri ympäri 180 astetta (jos halusi pyöritellä). Tässä vaiheessa olin kyllä tyytyväinen, etten istunut pöydän kulmapaikalla, koska oikeasti siitä olisi näkynyt mun makuun ihan liikaa torikivetystä jossain siellä kaukana jalkojen alla. Hyi.

Itse nousu alkoi lähes huomaamattomasti ja eteni tasaisen nopeasti päälle 40 metriin. Ilma sattui olemaan hieno, ja yhtäkkiä rautatientorilta pystyi katselemaan junanrataa Pasilaan, tuomiokirkon kupoleita ja Siljan laivoja satamassa. Ihan mitä vaan Helsingin keskustassa! Meri näytti auringossa aika huikealta. Mun strategia oli katsoa horisonttiin ja eteeni kaadettavaan Mummin samppanjalasiin, ja se toimi ihan hyvin. En edes kauheasti miettinyt sitä, että panin aamulla jalkaan ne väärät ballerinat, jotka aina lähtevät jalasta.

Päivän kokki, rento tallinnalainen Mihkel Heinmets Wiegand-ravintolasta oli mukanamme ja piti minikeittiötä suoraan edessämme. Onko mielenkiintoisempaa lounaspaikkaa?! Paikalla oli myös mm. sommelieri ja turvamies, tosin aika monet luottivat alussa enemmänkin sommelierin lääkitsevään tarjontaan ;)

Menu käynnistyi rivakasti, eihän sitä kovin pitkään ollutkaan luppoaikaa käytettävissä. Pääruuaksi tarjoiltiin mureaa härän sisäfileetä ja palsternakkapyreetä, ihanan tiiviiksi redusoituneen kanttarellikastikkeen kanssa. Oli jotenkin huvittavaa, että kun keskittyi maistelemaan ruokaa, unohti kokonaan, missä sitä killui. Kun nosti katseen ylös lautaselta, se muistui kyllä taas heti mieleen.

Jälkiruuan kohdalla tunnelma alkoi vapautua. Ihmiset kuvailivat toisiaan kameroilla ja keskustelivat fiiliksistään. Itse pöytä tuntui kyllä kaiken aikaa tosi vakaalta, mitä nyt henkilökunta pyöritteli meitä alhaalta käsin hitaasti ympäri.

Uskaltauduin katsomaan suoraan alas päin. Mini-ihmiset kävelivät suoraan meidän alta, ja bussiasema eli tyynesti omaa elämäänsä. Jälkiruuaksi tarjoiltiin vienon makuista juustokakkua raikkaan aromikkaalla basilikakastikkeella ja kirpeällä vadelmamelballa. Viinilasit täyttyivät pyytämättä.

Ruuan jälkeen elämäänsä kyllästyneet henkilöt monet kokeilivat istuimien alla olevia kahvoja, jotka vapauttivat selkänojan löhöasentoon. Piti vain varoa sitä toista kahvaa, josta heittoistuin laukeaa… Itse pidin pystyasentoa järkiratkaisuna. Lopussa fiilis oli kyllä huikea. Aurinko paistoi, melkeinpä koko Helsinki mahtui yhteen silmäykseen ja maha oli täynnä. Itse laskeutuminen tapahtui nopeasti, mutta aika pitkään vielä maan pinnallakin hymyilytti. Voittajafiilis ja huippukokemus, kirjaimellisesti.

Tämän ravintolan maisemiin ei pääse kyllästymään, ne kun vaihtuvat jatkuvasti. Menisin tosi mielelläni uudestaan vaikkapa johonkin Euroopan pääkaupunkiin, ulos Pariisin tai Lontoon taivaalle syömään :D

Dinner in the sky seuraavaksi Itävallassa syyskuussa.

Mimosa
8 kommenttia

Kermainen Vodka-Chorizopasta – mukavuusruokaa koleaan sadepäivään

Kesällä ei monesti kaipaa kovin täyteläistä ruokaa, etenkin jos aurinko panee parastaan ja lämpömittarit hohkaavat punaisena. Kun helle nyt ei kuitenkaan varsinaisesti ole vaivannut enää viime aikoina, teki mieli jotain vähän heavympää lautaselle.

Löysin kaupan hyllystä aika mielenkiintoisen lähiruokavaihtoehdon, nimittäin makoisan näköiset Pasta Factory Helsingin tuorepastat. Tehdas näyttää toimivan keskellä kaupunkia Kalliossa, ja valmistaa laadukasta tuorepastaa ravintoloille, herkkupuodeille ja yksityisasiakaille. Pastassa ei ole lisäaineita. Se on tehty samana päivänä kun se lähtee tehtaalta, eikä säilyvyysaika ole ikuisuuksia, vaan lasketaan muutamissa päivissä. Lisäksi lupailivat, että pastan pintarakenne on siinä määrin oikein mietitty, että pastaan tarttuu juuri oikea määrä kastiketta tarjoiltaessa. Paketti tagliatelleä lähti ostoskorin kautta kokeiluun.

Sara la Fountainin täyteläisen kermainen ja napakan mausteinen chorizo-pasta (Passion for Food -kirjasta) himotti myös päästä testaamaan, ja nämähän sopivat hyvin yhteen. Kastikepohjaan tulee todellakin makua myös vajaasta desistä vodkaa sekä reilulla kädellä annostellusta valkosipulitujauksesta. Sanoisin, että erinomaista kolean kauden ruokaa itsensä hemmotteluun!

4 annosta

Tarvitset:

  • 250-300 g pastaa, esim. tagliatelle
  • loraus oliiviöljyä
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 0,75 dl vodkaa
  • 2,5 rkl tomaattipyreetä
  • 3,5 dl kermaa
  • 70 g chorizo-makkaraa
  • 1 rkl kapriksia
  • 3 rkl mustia oliiveja
  • 1 rasiallinen hyviä kirsikkatomaatteja
  • suolaa
  • sokeria
  • mustapippuria
  • tuoretta basilikaa
  • parmesaania

Valmistus:

  1. Raasta valkosipulinkynnet ja suikaloi chorizo. Laita pastan keitinvesi kuumenemaan.
  2. Kuumenna pannulla tilkka oliiviöljyä ja freesaa siinä raastettu valkosipuli.
  3. Lisää joukkoon vodka, kerma ja tomaattipyree, ja sekoittele. Anna kiehua kymmenisen minuuttia, jotta alkoholi haihtuu ja kastike keittyy hiukan kasaan. Keitä samaan aikaan pasta al denteksi.
  4. Lisää kastikkeeseen chorizomakkarat, kaprikset ja oliivit. Mausta kastike sokerilla ja mustapippurilla sekä tarvittaessa suolalla (sitähän on ainesosissa aika paljon jo valmiiksi).
  5. Lisää kirsikkatomaatit ihan lopussa ja anna niiden pehmetä hieman, 1-2 minuuttia.
  6. Lisää joukkoon valutettu pasta ja sekoita varovasti.
  7. Koristele tuoreella basilikalla sekä parmesaanilla.

Pasta Factoryn pastaa täytyy kiitellä vielä erikseen. Rasiasta pois otettaessa pasta oli sopivasti jauhotettua ja ihanan irtonaista. Ja kyllä oli nautinnollinen purutuntuma, jota ei ole koettu massatuotetuissa ohuissa tuorepastoissa – niissä jotka hujahtavat hetkessä ylikypsiksi. Seuraavaksi voisi testata esimerkiksi punajuuri-chevre-ricotta-raviolin!

Postaus sisältää kaupallisen linkin.

Mimosa
5 kommenttia

Mimosalsa löytyy nyt myös Facebookista

Kuten nopeimmat jo äkkäsivätkin, Mimosalsaa voi seurata nyt myös Facebookin puolella. Kaikki postaukset päivittyvät sinne heti kun ne on julkaistu, joten ken sieltä tiirailee, pysyy kärryillä :D

Facebook-sivu tuntuu mun mielestä sikäli kätevältä viestintäkanavalta, että sinne voi helpommin kirjoitella myös tilannesidonnaisia terveisiä eri ruokajutuista ja sen sellaista extraa. Ja tietysti voidaan myös helposti vaihtaa ajatuksia (ja vaikkapa linkkivinkkejä) teidän muiden ruuan ystävien kanssa :)

Tervetuloa sinnekin siis!

 

Mimosa
Ei kommentteja

Ravintolapäivätarjonta laajeni ja vähän myös kallistui – kantavana teemana edelleen hyvä ruoka ja hieno fiilis

Ravintolapäivän tarjonta laajeni tälläkin kerralla. Ravintoloiden määrän kasvu näkyy selkeästi siinä, että tänä sunnuntaina ei tarvinnut enää jonottaa niin paljon, sillä ihmismäärät jakautuivat useamman paikan kesken. Se oli erittäin tervetullutta – pääsimme tosi kivuttomasti kaikkiin haluamiimme ravintoloihin jaolle, vaikka olimme osasta omasta mielestämme vähän “myöhässäkin”. Mikäs sen parempaa!

Mitä enemmän ravintoloita, sitä vaikeampi niitä on tietysti hallinnoida nettisivutasolla. Ravintolapäivän nettisivut eivät tällä kertaa kaatuneet, mutta muuten niistä täytyy kyllä nyt vähän purnata! Sivut on tehty tietyn sijainnin, esimerkiksi oman kaupunginosan perusteella tapahtuvaa hakua varten. Jos taas haluaa etsiä tietoa ravintoloista esimerkiksi menujen tai muiden kiinnostavien yksityiskohtien perusteella sijainnista riippumatta (aikoo siis kiertää kaupunkia), sivut ovat ihan onnettomat. Etukäteiskarsinta on ihan mahdottoman vaikeaa, kun ravintoloita ei voi nettisivuilla pistää millään lailla järjestykseen haluamillaan perusteilla, eikä mitään tekstipohjaista listaustakaan ole enää saatavilla. Kartan kanssa tuli sitten vietettyä tovi jos toinenkin epätoivoisesti edes takaisin zoomaillen. Ei oo helppoo! :D

Itse ravintolatoiminta sen sijaan sujui pienessä sateessakin monella jo aika rutiinilla. Se, että ravintoloitsijat ovat arvioineet ja ilmoittaneet, montako annosta tarjottavaa riittää, kohottaa myös tapahtuman toimivuutta huomattavasti.

Toinen huomio tapahtuman kehityslinjoista on se, että amatööriravintoloitsijoiden hinnat ovat selkeästi nousussa. Suurin osa hintapyynnöistä on toki ihan mukiinmeneviä, ja ruoan laatuun ja vaivannäköön nähden ne maksaa oikein mielellään. Muutamia ylilyöntejäkin oli kuitenkin selkeästi havaittavissa, ja niistä jäi kyllä vähän p***a maku suuhun. Kun ruoka maksaa jo enemmän kuin verrattavissa oleva ravintolaruoka-annos, se ei ihan noudata Ravintolapäivän mottoa, jonka mukaan ruualla ei varsinaisesti kuulu rikastua.

Näiden yleisten huomioiden jälkeen pitää kuitenkin taas todeta, että Ravintolapäivän tunnelma on edelleen hieno. Ihmiset ovat niin innoissaan ja hyvällä tuulella kierrellessään tyhjästä ilmestyneissä ravintoloissa. Ravintoloitsijoiden panosta arvostaa tosi paljon, ja etenkin ihmisten yksityiskoteihin perustetut kuppilat osoittavat niin hienoa, pyyteetöntä ja luottavaista asennetta, että nostan kaikkia kuvitteellisia hattujani. Ja tietenkin sen päivän pääasia, eli ruoka oli myös ihan jokaisessa paikassa erittäin herkullista, joten missään nimessä turhaan ei näitä ravintoloita ole perustettu!

Kun kerran ravintolapäivätoiminta alkaa olla aika professionaalista meininkiä, ajattelin kuvailla tällä kertaa vähän tarkemmin ravintoloita, joissa ehdin itse sunnuntaina pyörähtämään.

___

Eiranrannan We got pork oli listallamme ensimmäisenä, ihan puhtaasti siksi, että pitkään haudutettu pulled pork erilaisilla barbeque-kastikkeilla kuulosti ihan vastustamattoman mehevältä ruualta, eikä sitä oltu ennen maisteltu. Tepastelimme paikalle ravintolan alkamisaikaan klo 11, ja jäimme seuraamaan puuhakkaan pork-poppoon tarjoilupöydän rakentamispuuhia suuren tammen alla. Henkilökunnassa mukana oli niin lapsia kuin aikuisia. Sijaintipaikka oli ihan nappivalinta, sillä ympärillä oli todella hyvät määrät siistejä puiston penkkejä, ja merinäköala oli tietysti hieno.

We got pork tarjoili possuaan ensimmäisen kerran toukokuussa, joten varusteet olivat oikein ammattimaiset tulisijoista alkaen. Vähän ehkä miinusta kuitenkin siitä, että joitain ruoka-aineita käsiteltiin paljain käsin. Porkin tarjoilun aloittaminen venähti noin puolisen tuntia pitkäksi, mikä aiheutti heti vähän ongelmia meidän etukäteen aikataulutettuun ravintolapäivän suunnitelmaan. Odoteltiin kuitenkin innolla possun maistamista, ja suunnitelmia voi aina venkslailla uusiksi. Sitten saatiin annosta käteen! Moniviljasämpylän väliin tuli 7 tuntia haudutettua pulled porkkia tai pork bellyä, sekä luonnollisesti itse tehtyä kimchi-coleslaw’ta. Itse sai annostella kolmea eri kastiketta, joista yksi oli myös ihan itse duunailtu (ja se olikin parasta!). Juomaksi tarjoiltiin myös erinomaisen raikasta tuoreista inkivääreistä tehtyä ginger alea, jääpaloilla viilennettynä. Murea possu maistui höysteineen aivan uskomattoman hyvältä, ja menee varmasti kokeiltavaksi myös omaan keittiöön. Silti, viimeisen suupalan jälkeenkin, on pakko sanoa, että setin hinta, 10 euroa, oli mielestämme aivan liikaa pienehköstä sämpylästä possutäytteellä ja pienestä mukillisesta inkiväärimehua. Tässä mentiin jonkun hyväfiilis-rajan yli ihan selkeästi.

Ruusuja:

+ Kaunis ja toimiva paikkavalinta merenrantapuistossa, hyvin istumatilaa
+ Herkullinen possu höysteineen ja kastikkeineen aiheutti ihastusta
+ Myös inkiväärijuoma oli oikein raikasta ja kylmää
+ Musiikkia tuomassa tunnelmaa

Risuja:

– Alkamisaika kosahti
– Keittiöhygieniassa hieman viilattavaa
– Annos oli pieni / hinta oli iso

___

Bruschetteria Luigi & Luigi yllätti, sillä odotimme jotakin melko simppeliä, mielessämme ehkä nuorien italialaiskundien rentoa keittiötä. Päädyimme kuitenkin ihastuttavan kauniiseen ylimmän kerroksen kruununhakalaisasuntoon, jossa hieman vanhempi henkilökunta oli pukeutunut viimeisen päälle mietittyihin hauskan italialaishenkisiin asuihin. Asiakkaat ohjattiin erittäin kohteliaasti valmiiksi katettuun pitkään ruokapöytään istumaan. Lasit ja lautaset olivat kaikki keskenään eri paria, mutta sopivat harkitun harmonisesti yhteen. Pöydässä oli tarjoiluvadeilla valittavana viittä eri laatua herkullisen näköisiä bruschettoja, hinnaltaan 1,5 euroa kappale, ja laskutus tapahtui leivistä kertyneiden cocktail-tikkujen avulla. Juomapuoli oli myös erittäin kattavasti järjestetty. Asiakkaita oli kahdessa huoneessa, ja tila riitti hyvin ainakin ensimmäisen aukiolotunnin aikana.

Maistelimme kaikkia viittä eri bruschettaa: tomaatti-basilikaa, sitruuna-chilimarinoitua mozzarellaa, oliivi-sardellia, artisokka-parmesaania ja paprika-kesäkurpitsa-munakoisoa. Kaikki olivat suussasulavia, erityisesti kaksi viimeistä maistuivat erinomaisilta. Lähtiessa kurkkasimme keittiöön ja näimme Luigin & Luigin kovassa työn touhussa, viikset väpättäen, kuten mainoksissakin oli luvattu  ;)

Ruusuja:

+ Ravintolapaikkana ihastuttava yksityisasunto, joka soveltui hyvin bruschetterian pyörittämiseen
+ Kaunis kattaus valmiina asiakasta odottamassa
+ Maukas bruschettavalikoima oli myös toimiva vaihtoehto ravintolapäivään
+ Hinnoittelu tikkujen mukaan oli toimiva, ja asiakas voi itse säädellä laskun loppusummaa
+ Vieraanvarainen, ammattimainen ja teeman mukaan pukeutunut henkilökunta
+ Erityisplussaa Luigien viiksistä!

Risuja

– Mainittakoon hissittömän talon pitkät portaat ylimpään kerrokseen

___

Olimme oikeastaan jo aika kylläisiä, kun saavuimme Liisanpuistoon, mutta Sillibaari haluttiin ehdottomasti testata silti. Meri-Tuuli Lindströmin ja Ravintolapäivän tiedottaja Kirsti Tuomisen ravintolassa oli tarjolla silliä sen seitsemää sorttia, ja varhaisperunat tillillä höyrysivat vieressä. Jono oli täälläkin ihan maltillinen, ja puistossa penkkejä sopivasti vapaana. Silliä sai valita pienemmän lautasen verran (3 eri laatua, 6 euroa) tai isommalla lautasella (9 euroa), joka käsitti kaikki sortit. Lisäksi tuli pottuja voilla sekä ihanaa tummaa saaristolaisleipää.

Tytöt olivat ideoineet todella raikkaita erilaisia kalaherkkuja: mustaherukkasilliä, seljankukkasilliä, söndagsröraa, Louisianan rapusilliä, salsa fresca -silakkaa ja sitruuna-inkiväärisilakkaa. Erityisesti kehuja herättivät kaksi viimeksi mainittua superraikkaalla paprika-tomaattisalsallaan ja jugurttipohjaisella sitruuna-inkiväärikastikkeellaan, joiden ohjeet ottaisin mielelläni vastaan :D

Lisäksi tiskin alta tarjottiin mustana hevosena lakusilliä halukkaille, ja se oli kaiken lisäksi aaaivan loistavaa! Ilmaista kahvia oli myös tarjolla ja suklaakakkua myynnissä jälkkäriksi. Lisäksi kuppila tarjosi jonottajille keittiön tervehdyksenä siika-saaristolaisleipäsiä.

Ruusuja

+ Toimiva sijainti Liisanpuistossa penkkien lähettyvillä, mukavat näkymät Pohjoissatamaan
+ Toimiva tarjoilu kahden nopean ja iloisen myyjän voimin
+ Ihanan idearikkaat, raikkaat sillit ja merihenkinen esillepano
+ Porrastettu ja ruokamäärään sekä -laatuihin nähden kohtuullinen hinnoittelu
+ Erityisplussaa amuse boucheista! :D

Risuja

– ?

___

Näiden settien jälkeen olimme sen verran kylläisiä, että siirryimme juomapuoleen. Metsästimme jälkkärismoothiet Kennelin kirppu ja pehmystä, jossa kerrostalon sisäpihalle oli yhdistetty kirpputori ja smoothiebaari. Tunnelma oli leppoisa ja ystävällinen. Nappasimme kahdesta vaihtoehdosta keltaisen banaani-appelsiinipohjaisen smoothien, joka oli erittäin raikas ja maistuva. Juuri sopiva jälkiruuaksi tai välijuomaksi. Tuolejakin olisi ollut istuskeluun, mutta veimme juomat läheisen puiston penkille siemailtavaksi.

Ruusuja

+ Raikas, tasapainoisen makuinen smoothie
+ Kirpparikatsottavaa kävijöille

Risuja

– Valikoima hieman niukka
– Pitkä, vaalea hius smoothiemukissa

___

Lopuksi kävimme vielä kukkaloistoisen Karhupuiston laidalle perustetussa yhdistetyssä Steamy Window nuudeli- ja mocktailbaarissa. Se sijaitsi myös yksityisasunnossa, jossa henkilökunta huolehti tiuhaan tahtiin ovien avaamisesta ja asiakkaiden kenkien järjestämisestä siisteihin riveihin. Keittiön ovella oli jonkin verran nuudelijonoa, mutta juomat sai heti tilatessa. Nuudeleita ei jaksettu enää testata, vaikka ne oikeasti vaikuttivat aivan ihanan raikkailta ja tarjoiltiin söpöissä pahvirasioissa.

Vetäisimme sen sijaan värikkäät mocktailit, joissa kookoskerma mehevöitti hedelmämehujen terävyyttä. Mukin reunassa vielä appelsiini ja kirsikka, a vot! Vähän se hinta, 5 euroa alkoholittomasta “amatööricocktailista” aika pienessä lasissa, kuitenkin kirpaisi. Juuri pikkuisen mukavuusrajan yläpuolella.

Ruusuja:

+ Yksityisasunnossa vieraanvarainen henkilökunta ja toimivat tilat istumapaikkoineen
+ Hauska ravintolatiski keittiön ovella, havainnollisine hinnastoineen
+ Herkullisia mocktaileja ja ainakin tuoksun perusteella myös herkullisia nuudeleita
+ Hissi käytettävissä

Risuja:

– Mocktailien osalta hieman käsistä riistäytynyt hinnoittelu

___

 

Näissä tunnelmissa kiitos kaikille ravintoloitsijoille ja kanssa-asiakkaille! Tehdään jatkossakin herkullista tapahtumaa, hyvän fiiliksen säilyttävään hintaan, eikö?

Ravintolapäivän Facebook-sivuilla kannattaa nyt muuten käydä äänestämässä itselle parhaiten sopivinta viikonpäivää ja tapahtumien tiheyttä! Mitä mieltä olette, toimiiko lauantai vai sunnuntai paremmin? Entä onko Ravintolapäiviä liian usein?

Mimosa
7 kommenttia

Bubble tea -kioski aukesi Helsingin Asematunnelissa – mukissa pureskeltavaa teetä ja matkamuistoja

Jei, olipas vinkeä ylläri huomata, että Helsingin Asematunnelista K-Marketin vierestä saa nykyään bubble teetä! Tuota alunperin taiwanilaista juomaahan on ryystetty Aasian lisäksi jo pitkään Jenkeissä ja Euroopan isoissa kaupungeissa. Itse olen päässyt se makuun New Yorkissa ja Lontoon China Townissa, ja joku niiden höhlien tapiokapallojen mutustelussa vaan on niin hauskaa. Ja kuten monilla, tuo pallerojuoma saa heti matkamuistot palaamaan mieleen :D

New York City, Chinatown

 

Bubble tea on siis kylmä tai lämmin makea teejuoma, johon lisätään haluttua makua sekä reilu satsi tapiokatärkkelyksestä valmistettuja pyöreitä pehmeitä kuulia. Juoma sheikataan mielenkiintoisen näköisessä täristimessä, jonka jälkeen siihen isketään paksu pilli. Sen läpi kulkevat niin juoma kuin bubbletkin.

Myös erilaisia makujellyjä on saatavilla, tapiokapallerothan eivät itsessään mitenkään kovin erikoisilta maistu. Jellyt toisaalta näyttävät suht esanssisilta – en ole toistaiseksi uskaltautunut testaamaan :D
 
 

 

 

Piti napata mukaan hellepäivään passion bubble tea niillä perinteisillä tapiokapalloilla. Ainakin tänään teet olivat vielä avajaistarjouksessa. Mums :D

Mimosa
Ei kommentteja

Taivaalla, kiven sisässä ja ympäri kaupunkia – huikeissa pop up -ravintoloissa on nyt valinnanvaraa

Kyllä taas ruuan ystäviä hemmotellaan! Pop up -ravintoloita poksahtelee kuin sieniä sateella. Helsingin rautatientorilla nostetaan kokonainen dinnerpöytä korkeuksiin tämän viikon ajan Dinner in the sky -extremeravintolassa. 45 metrin korkeudessa saa nauttia vierailevien huippukokkien menuista kuohuvaa maistellen ja Helsingin siluettia ihaillen. Alas ei ehkä kannata kauheasti katsella, sillä siellä ei ole mitään… paitsi kaukana alhaalla rautatientorin kivetys ;) Taisin unohtaa, että kärsin korkeanpaikankammosta, kun varasin päivällisliput viikonlopulle. Hups.

Neljäpisteturvavyöt päälle…

Nousee!

Keittiömestari Björn Frantzén valmiina seuraavaan nousuun.


Kokit taivaalla:

13.-14.8. Björn Frantzén ja Daniel Lindeberg Tukholmasta Frantzén/Lindebergistä (mm. 2 Michelin-tähteä)
15.8. Sasu Laukkonen Chef & Sommelieristä
16.8. Tommi Tuominen Demosta (1 Michelin-tähti)
17.8. Samuli Wirgentius Postresista (1 Michelin-tähti)
18.-19.8. Mihkel Heinmets Wiegandista Tallinnasta.

 

 

 

 

 

Ihanainen gourmetbistro Muru taas pyrkii katoamaan kokonaan maan alle ja perustaa pop down -ravintolan lohjalaiseen kaivokseen. Herkkuja nautitaan 80 metriä syvällä kiven sisässä, ja illan aikana kuulemma käydään myös kääntymässä miinus 350 metrissä. Tänne haluavien kannattaa pitää kiirettä lippujen kanssa, koska mullan alle on yllättävän paljon ruuhkaa :D

Ja tämän viikon lopullahan vietetään sitten jos minkälaista ruokakestiä ja kekkeriä ympäri maata Ravintolapäivän merkeissä. Helsingissä ravintoloita on listoilla jo parisen sataa. Hieno päivä tulee! Siirryn tästä juonimaan omaa reittisuunnitelmaani…

Vuosi sitten elokuussa espanjalaisia tapaksia jonotettiin korttelin ympäri Töölössä. Nopeet syö!

 

Mimosa
1 kommentti

Elokuinen triplasipulipiirakka kätkee sisäänsä sinihomejuustoyllätyksiä

Vähän syksyfiiliksissä tässä mennään, ja mehevän juustoinen sipulipiirakka sopii hyvin sadesäätunnelmaan. Käytin tähän salotteja, valkosipulia ja pätkän purjoa, the more the merrier! :) Mustaleimaemmental tuo ihanaa napakkaa potkua täytteeseen, ja lisäksi ripottelin pinnalle hiukan sinihomejuustomurua. Sen vahva maku tulee esiin juuri sopivasti pieninä yllätyksinä siellä täällä. Ai niin, ja pohjataikinassa on raastettua perunaa sekä grahamjauhoja – lopputulos on pehmeä ja keveän tuntuinen.

1 pyöreä piirakkavuoka * 200 c

Tarvitset:

  • 100 g huoneenlämpöistä voita
  • 2 keitettyä perunaa
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl graham- tai ruisjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 4-5 isoa sipulia tai noin 12 salottisipulia
  • noin 10 sentin pätkä purjoa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 dl kermaviiliä tai ranskankermaa
  • 1 dl kermaa tai maitoa
  • 3 munaa
  • 1,5 dl mustaleimaemmentalia raastettuna
  • noin 1 rkl sinihomejuustoa isoina muruina
  • 0,5 rkl sokeria
  • 0,5 tl timjamia
  • 1/3 kasvis- tai lihaliemikuutio
  • 0,5 tl suolaa
  • mustapippuria rouhittuna
  • voita/öljyä sipulien kuullottamiseen

Valmistus:

  1. Keitä ja jäähdytä perunat.
  2. Kuori ja hienonna sipulit tai leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Hienonna valkosipulinkynnet.
  3. Kuullota sipulit voi-öljyseoksessa pehmeiksi sokerin kanssa. Lisää joukkoon timjami ja pieneksi murusteltu liemikuutio.
  4. Anna sipulien hieman jäähtyä ja valmista pohjataikina. Kuori ja raasta keitetyt perunat.
  5. Sekoita keskenään vehnä- ja grahamjauhot sekä leivinjauhe. Sekoita jauhoseos ja perunaraaste huoneenlämpöiseen voihin. Alusta tasaiseksi.
  6. Painele taikina piirakkavuuan pohjalle ja reunoille.
  7. Raasta emmental ja murustele sinihomejuusto isohkoiksi muruiksi.
  8. Riko munien rakenne, ja sekoita niiden joukkoon kermaviili sekä kerma. Lisää joukkoon emmentalraaste.
  9. Mausta seos mustapippurilla ja suolalla.
  10. Levitä sipuliseos taikinapohjalle. Ripottele sinihomejuustomurut sipulien päälle sinne tänne.
  11. Kaada päälle juusto-munaseos tasaisesti kaikkialle.
  12. Paista piirakkaa 200 asteessa uunin alaosassa noin 35 minuuttia.
Mimosa
Ei kommentteja

“Parempaa kuin samppanja” – trendikkäällä englantilaisella Ridgeview’llä on olosuhteet puolellaan ja kysyntä katossa

Laatukuohuviiniä Englannista? Parempaa kuin moni samppanja? Tuttua huttua vai mahdoton yhtälö?

Englantilaiset itse suhtautuvat näihin väittämiin aika skeptisesti ja tuhahdellen, mutta esimerkiksi meillä Suomessa on etelä-englantilaisen Ridgeview‘n kuohuviineistä puhuttu jo parisen vuotta. Itse innostuin muun muassa näistä artikkeleista, viimeistään Alkon viinikurssin vetäjän hehkutuksen jälkeen päätin Englantiin matkatessani, että täällä on kyllä ihan pakko käydä katsomassa, mitä ne siellä Etelä-Englannissa oikein puuhaavat!

(Pahoittelen etukäteen ylipitkää postausta! :P)

Viinitarhan takana kohoavat kukkulat antavat alkuperän nimelle Ridgeview.

 

Kymmenen hengen perheyritys Ridgeview on valtavassa nosteessa tällä hetkellä. Decander World Wine  Awardsin kuohuviinisarjan (mukana samppanjat) voitto 2010, ja International Wine and Spirit Competitionin kuoharisarjan voitot 2005 ja 2011 saivat katseet kääntymään Etelä-Englantiin. Sen jälkeen yli 50 maailman huippuravintolaa on ottanut Ridgeview’n kuohuviinejä listoilleen, ja kuningatar Elisabethkin tarjosi Ridgeviewin Bloomsbury 2009:ää Jubilee-vastaanotollaan keväällä. “Parempaa kuin samppanja” on aika napakka iskulause, kertoi se sitten läpimurrosta Englannissa tai mahdollisesti vääristyneestä samppanja-brändin arvostuksesta.

Ridgeview’lla on nyt kädet täynnä töitä, eikä viinejä pystytä tuottamaan niin paljon kuin kysyntää olisi. Mistä tämä oikein johtuu?

Ridgeview’n myynti- ja markkinointipäällikkö Oliver Marsh johdattaa ryhmän meitä viininystäviä köynnösrivistöjen väliin ja selittää. Kyse on pitkälti sijainnista. Etelä-Englanti sijaitsee viinin viljelyalueen pohjoisrajan lähellä. Kolea ilmasto ei ole kaikille lajikkeille suotuisa kasvuympäristö, mutta klassiset samppanjarypäleet Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier viihtyvät karuissa olosuhteissa. Kun yöt ovat viileitä, samppanjarypäleet eivät kypsy liian nopeasti, vaan säilyttävät ihanteellisen hapokkuutensa. Näin ollen Sussexissa on loogista suunnata fokus nimenomaan kuohuviinin valmistukseen.

Metodit on haettu lahden toiselta puolelta Champagnesta, jonne välimatkaa on vain 88 mailia (noin 142 km). Tämä selittääkin sen, että Sussexin maaperäkin on samaa kalkkikiveä kuin Champagnessa! Lähtökohdat kuohuviinin tuotannolle eivät siis todellakaan ole huonot. Ja englantilainen viinintuottajahan on vielä vapaa kaikesta tarkasta sääntelystä, jonka mukaan Ranskan puolella toimitaan. Omaa harkintaa ja idearikkautta voidaan käyttää vapaasti, ja tuloksena syntyy erinomaista kuohuviiniä hyvinkin kilpailukykyiseen hintaan. Englantilaisten itsensä vakuuttamisessa on vielä työsarkaa (Marks & Spencerille räätälöity Ridgeview Marksman voi hieman auttaa tässä projektissa), mutta maailmalla kysyntä on räjähdysmäisessä kasvussa.

Ridgeview käyttää jonkin verran sopimusviljelijöitä, mutta haluaa pitää valmistuspuolen kokonaan omissa näpeissään. Saman rypälelajikkeen eri tarhoista tuodut erät pidetään visusti erillään, jotta makuerot pysyvät täydellisesti hallinnassa. Vaikka nyt olisi paikka lisätä volyymia tuntuvasti, on yritys halunnut keskittyä nimenomaan englantilaisen laatukuohuviinin valmistukseen, vaikka määrät jäisivät vähän vähäisemmiksikin. Pahimpaan savottaan, rypäleiden käsin keräämiseen yritys sentään ostaa työvoimaa ulkopuolelta. Aikaisemmin kyläläiset kävivät talkoohommissa.

On vaikea uskoa, että Robertsin perheellä ei ole minkäänlaista viininkasvatustaustaa. Viiniä on viljelty nyt vasta 18 vuoden ajan. Perustamisvaiheessa vuonna 1994 haettiin asiantuntija-apua Champagnesta, ja samppanjametodia on sovellettu valmistuksessa kaiken aikaa. Englannin kylmiä hallaöitä vastaankin taistellaan perinteisin keinoin. Silloin juostaan köynnösrivien läpi ja sytytetään tarhaan valmiiksi kannetut sadat parafiinikynttilätynnyrit palamaan (ja sytytetään uudelleen, kun ne sammuvat tuulessa…). Kynttilöiden lämpö saa aikaan pakkaselta pelastavia lämpimän ilman aaltoja viinitarhaan. Kynttilämeri näyttää kuulemma idylliseltä keskellä yötä, mutta unenpuute voi alkaa jossain vaiheessa vähän nyppiä. Parhaimmillaan on kuulemma valvottu 8 yötä peräkkäin kynttilöitä sytytellen. Viininviljelijän arki on nimenomaan kausiluontoista.

Jokaisen Ridgeviewin viinirivistön päässä kasvaa ruusupensas. Se ei ole siinä syyttä, vaan indikoi Oliverin mukaan tehokkaasti sitä, onko hyönteisistä riesaa viinipensaille. Jos ruusu kukoistaa, viinipensaidenkin pitäisi olla kunnossa. Tarpeen vaatiessa Ridgeviewillä kuitenkin käytetään torjunta-aineita – luomuviljely olisi aika hankalasti toteutettavissa Englannin ilmastossa.

Tuotantoa ajatellen Ridgeviewin omat tilat eivät ole suuren suuret. Rypäleiden keräämiseen on onneksi suurempi aikaikkuna (nelisen viikkoa) kuin Ranskassa. Ridgeviewin rypäleistä puristetaan noin 55% cuvée – eli vain paras ja laadukkain mehu otetaan käyttöön. Rypälemehujen sekoittaminen on maaginen tapahtuma ja valmistuksen tärkein vaihe. Se tehdään tarkkaan maistellen ja erilaisten viiniasiantuntijoiden kanssa, kuten samppanjaa tehdessä.

Ridgeviewin viinikellari on tarkasti organisoitu. Pullojen kyljet ovat pittoreskin pölyn peitossa, ja hiiva niiden sisällä tekee joko käymistyötään tai sen loputtua antaa viineille luonnetta, esimerkiksi paahtoleipämäisyyttä. Kellarissa säilytetään myös tuotannon kehittämistarkoituksissa kaikkia tuotettuja viinejä ja vuosikertoja. Näin voidaan tutkia, miten ne ikääntyvät – siitähän ei nuorella viinitilalla voi olla vielä kovin paljon kokemusta.

Samppanjametodiin kuuluu ilman muuta korkinvaihto, eli hiivasakan poistaminen jäädyttämällä pullon kärki noin -30 asteeseen. Kone tekee tämän sarjatyönä 1000 pullon päivävauhdilla. Ennen lopullisen sienikorkin kiinnittämistä pulloon lisätään vielä dosage, eli annos sokeria antamaan hapokkaalle viinille loppusilauksen. Määrä on salainen…

Tuotantoketjun lopuksi pullot jonottavat vielä etikettikoneeseen. Kaulan etiketti on ensin löysä metallinen ”tasku”, jonka kone imaisee pullon kaulan myötäiseksi. Lisäksi kiinnitetään etu- ja takaetiketit. Hetken pullot vielä lepäävät varastossa, sitten: valmista maailmalle!

Vielä jokunen sana niistä viineistä itsestään, ällistyttävän huonolaatuisen valokuvan saattelemana.

 

Pääsin maistamaan viittä Ridgeviewin kuplivaa: kahta kuohuviiniä, kahta rosee-kuoharia sekä yhtä mustaa hevosta, kuohuvaa punaviiniä spesiaalierästä.

Kilpailuja voittanut Bloomsbury on Ridgeviewin nimikkosekoitus kaikista kolmesta rypäleestä, pääasiassa Chardonnaysta. Sitruksisen raikas ja rapsakka kuohuviini, johon hedelmäiset ja hunajaiset aromit tuovat lempeää pehmeyttä. Ei missään nimessä liian kuiva, mutta silti tyylikkään tasapainoinen. Muutaman vuoden säilyttäminen on viinille vain eduksi. Käyttösuositus: aperitiiviksi, simpukoiden tai äyriäisten seuraksi, savulohen kanssa. Mainio sorbetinkin kaveriksi. Tämä oli omakin suosikkini – päänvaivaa tuottaakin sitten tämän löytäminen jostakin!

Tyylikäs Cavendish on Pinot Noir ja Pinot Meunier -painotteinen kolmen rypäleen kuohuviini. Kaunis kultainen väri ja syvä, pitkä punamarjainen maku, johon Chardonnay tuo raikkautta ja terävyyttä. Cavendish on paljon Bloomsburya hapokkaampi ja kuivempi. Kestää niin ikään säilytystä, ja kehittää ikääntyessään enemmän paahtoleipämäisiä aromeja. Suositellaan hapokkuutensa puolesta vaalean lihan ja kalan, erityisesti rasvaisten annosten kumppaniksi, joiden kanssa se varmasti pärjääkin hyvin. Cavendishia saa Suomestakin Alkosta.

Fitzrovia on Chadonnay-voittoinen, sekoittamalla valmistettu lohenpunainen rosee-kuohuviini. Maku on pitkä ja tyylikäs, ja sisältää mm. mansikan ja vadelman aromeja. Kepeä, ei liian kuiva. Suositellaan aperitiiviksi, mansikoiden kanssa tai savustetun lohen kumppanksi.

Victoria on Jubilee-vuoden kunniaksi 2009 lanseerattu laaturosee, Pinoteista puristamalla valmistettu. Rikas, hedelmäinen tuoksu, maussa hunajaisia ja mausteisia aromeja.

Viidenneksi maisteltavasksi viiniksi Oliver halusi nostaa pienen yllätyksen, “Marmite-viinin”, joka ei ole tällä hetkellä missään myynnissä (viinitilan varastoja lukuunottamatta). Pimlico on kuohuva punaviini jakaa vahvasti mielipiteitä, ja minut se sai ehdottomasti puolelleen. Luumuntuoksuinen, ihastuttavan persoonallinen, syvän punainen kuohuva sopii hienosti joulutunnelmiin, jälkiruokaviiniksi tai vaikkapa grilliruokien kanssa. Tätä oli pakko ostaa pullo mukaan, vaikka matkalaukut pullistelivat jo hälyyttävästi ihan muutenkin. Pullo matkusti mukanani Eastbourneen, Brightoniin, Southamptoniin, Bathiin ja Oxfordiin ja vihdoin viimein Helsinkiinkin. Enää pitää vaivata päätä sillä, mikä olisi sitten oikea hetki avata tämä ihanuus :D

Ridgeviewin valikoimassa on vielä muun muassa Blanc de Blancs Grosvenor, Black the Noirs Knightsbridge, sekä jo mainitsemani Marks & Spencer -tavarataloille räätälöity Marksman.

_____

Alkon valikoimasta löytyy tällä hetkellä Ridgeviewin Cavendish Brut hintaan 30,60€.
Muihinkin Ridgeviewin viineihin pääsee kyllä Suomessa käsiksi; esimerkiksi Viinibaari Vin-Vin tarjoilee ainakin Ridgeviewin Grosvenoria.

 

O l e t t e k o   t e   p ä ä s s e e t   e n g l a n t i l a i s e n   k u o h u v i i n i n   m a k u u n ?

Mimosa
Ei kommentteja