Postaukset ajalta September 2012

Värikäs provencelainen salaatti pyöräytellään timjamivinegretissä juuri ennen tarjoilua

Tämä värikäs provencelaishenkinen salaatti on ystäväni peruja, ja toimii raikkaana elementtinä esimerkiksi Quiche-piirakoiden tai Coq au vinin kanssa. Makeat luumutomaatit, tuore kevätsipuli ja laadukkaat oliivit tuovat salaattiin runsaasti makua. Salaatti pyöräytetään lisäksi juuri ennen tarjoilua kirpakassa timjamivinegretissä, jolloin se saa pintaansa loistavan loppusilauksen. Yksinkertaista ja hyvää!

_____

Tarvitset:

  • 200 g tuoreita vihreitä papuja
  • rasiallinen (noin 250 g) pieniä luumutomaatteja
  • 1 kevätsipuli varsineen
  • puolikas kurkku
  • 1 dl hyviä mustia kalamata-oliiveja
  • 4 rkl extra virgin oliiviöljyä
  • 4 rkl mieleistä viinietikkaa (käytin vaaleaa balsamicoa)
  • 1 tl timjamia (sekä tuore että kuiva käy)
  • kunnon rouhaisu mustapippuria
  • 1/2 tl suolaa
  • 1/3 tl sokeria
  • (jääpaloja pavuille)

Valmistus:

  1. Huuhtele pavut hyvin. Leikkaa pavuista päät pois. Kuumenna vettä kattilassa, ja kun se kiehuu, mausta ne runsaalla suolalla (1 tl suolaa per 0,5 l vettä). Keitä papuja niiden paksuudesta riippuen noin 5-10 minuuttia, jotta pavuille tyypilliset haitalliset glykosidit hajoavat.
  2. Kaada pavut lävikköön ja huuhtele kylmällä vedellä. Siirrä pavut odottamaan kylmään veteen, jotta vihreä väri säilyy ja pavut jäähtyvät hyvin. Muutama jääpala auttaa hyvin asiaa.
  3. Puolita kurkku ja koverra kurkun siemenet pois pienellä lusikalla (vedä lusikkaa pitkin kurkun keskiosaa). Näin salaatti ei vety liikaa hapokkaan kastikkeen vaikutuksestakaan. Viipaloi kurkku “puolikuiksi”.
  4. Puolita tomaatit. Viipaloi kevätsipuli (vain varren priimat osat). Valuta oliivit.
  5. Valmista vinegretti. Sekoita öljy, viinietikka ja mausteet keskenään. Tarkista maku, aika kirpakkaa saa olla.
  6. Valuta pavut ja taputtele ne kuiviksi paperilla tai puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Leikkaa halutessasi noin puoliksi.
  7. Yhdistä kasvikset sekoitusastiassa juuri ennen tarjoilua. (Säilytä niitä tarvittaessa sitä ennen erikseen.)
  8. Sekoita vinegretti erittäin hyvin sekaisin juuri ennen kuin valelet sen salaattiin. Tarkkaile kastikkeen määrää, joka voi olla hieman reilu. Sekoita salaatti hyvin, ja siirrä tarjoiluastiaan. Tarjoile heti tai mahdollisimman pian. Toimii hyvin esimerkiksi Coq au vinin tai Quiche-piirakoiden kanssa.
Mimosa
1 kommentti

Coq au vin / kukkoa viinissä – vaivaton klassikkoherkku pelastaa pimeät illat

On pitänyt pitkään blogata kukosta (okei, broilerista) viinissä, sillä tämä on tiheästi käytössä oleva vakkariohjeeni. Aiiivan suussasulavan herkullinen, ja kaiken lisäksi niin tavattoman vaivaton valmistaa! Ensin pikainen raaka-aineiden freesaus, ja sitten vain tunnin verran muita hommia, kun pata hautuu parhaudeksi :) Tämä on ruoka, jossa niinkin vaalea liha kuin broileri maistuu hauskasti melkeinpä yhtä täyteläiseltä kuin jokin tumma liharuoka!

Kanapalat onkin kiva jättää reiluiksi paloiksi, ja sienetkin toimivat minun mielestäni ihan kokonaisina. Sopivan suolaista kastiketta tasapainottavat myös makeat hillosipulit. Pinnalle tuoretta persiljaa runsaalla kädellä! Lisäkkeenä toimii niin riisi kuin perunakin – oma suosikkini on parmesaani-perunapaistos. Värikäs provencelainen salaatti tuo vielä väriä kylkeen!

Ai niin, ja tämä ruoka ei pane muutamien päivien säilytystä yhtään pahakseen, melkeinpä päin vastoin :)
_____

Neljälle

Tarvitset:

  • 4 broilerin rintafilettä tai koipireittä (koko linnunkin voi käyttää)
  • 6 salottisipulia (3-4 banaanisalottia)
  • vähän vajaa 1 dl hillosipuleita
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 50 g pekonia
  • 150 g herkkusieniä, pienehköjä
  • 2,5 dl punaviiniä
  • 2 dl vahvaa lihalientä (kuutioita käytettäessä voi tähän vesimäärään laittaa kokonaisen kuution)
  • 1 dl vettä
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 1 laakerinlehti
  • 0,5 tl kuivattua timjamia
  • musta- ja valkopippuria
  • suolaa
  • ripaus sokeria
  • puoli nippua tuoretta persiljaa

Valmistus:

  1. Puhdista sienet, leikkaa tarvittaessa kuivat kannat pois ja puolita suurempia sieniä.
  2. Halkaise sipulit ja viipaloi ne karkeasti. Siivuta myös valkosipulinkynnet.
  3. Suikaloi pekoni melko huolettomasti.
  4. Puhdista ja paloittele broileri reiluiksi palasiksi.
  5. Sekoita esim. syvällä lautasella vehnäjauhot ja hieman suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria. Pyöritä kanapalat kauttaaltaan jauhoissa.
  6. Kuumenna paistinpannu hyvin kuumaksi, ja ruskista pekoni kevyesti.  Siirrä pekoni pataan/kattilaan.
  7. Kaada pekonin päälle punaviini, lihaliemi ja vesi, ja kuumenna samalla, kun vielä ruskistat muita raaka-aineita.
  8. Ruskista paistinpannussa pekoninrasvassa ensin sienet ja sitten broilerinpalat. Lisää pataan/kattilaan, jossa toivottavasti alkaa jo hiljalleen kiehua.
  9. Kuullota vielä sipuliviipaleet ja valkosipuli. Lisää tomaattisose, timjami ja laakerinlehti, ja kuullottele vielä pari minuuttia. Siirrä nekin pataan.
  10. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla noin tunnin. Sekoittele harvakseltaan.
  11. Mausta lopuksi musta- ja valkopippurilla ja ripauksella sokeria. Tarkista toki myös suola.
  12. Hienonna tarjoiluun tuoretta persiljaa. Tarjoa riisi- tai perunalisäkkeen kanssa. Myös raikas provencelainen salaatti toimii loistavasti.

 

Mimosa
4 kommenttia

Tulinen kanasalaatti ‘cerkez tavugu’ eli turkkilainen pulled chicken

Tämä turkkilaistyyppinen kanasalaatti tai ihan vaan revitty kana on aika veikeä tapaus. Siinä ei loppujen lopuksi ole paljon muuta kuin kanaa ja saksanpähkinätahnasta tehty tulinen kastike. Kuitenkin se on sekä erittäin maukas että monikäyttöinen! Se puolustaa paikkaansa sekä pitaleivän välissä viilentävän jugurttikastikkeen kanssa että ihan sellaisenaan meze-pöydässä näyttäväksi keoksi koottuna. Kannattaa kokeilla, sillä tämän kanan repiminen salaatiksi on sekä helppoa että nopeaa!

_____

Noin 6-8 pitaleivän täytteeksi tai salaatiksi mezepöytään

Tarvitset:

  • 500 g broilerin rintafileetä
  • 2 salottisipulia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 pienehkö porkkana
  • 60 g voita
  • 2 viipaletta vaaleaa leipää
  • 100 g saksanpähkinöitä
  • 3,5 dl vettä
  • 1 laakerinlehti
  • 2 neilikkaa kokonaisena
  • 1 rkl paprikajauhetta
  • 1 tl cayennepippuria
  • (pari rouhaisua chilimyllystä)
  • ripaus timjamia
  • mustapippuria myllystä
  • suolaa

Valmistus:

  1. Puhdista rintafileet tarvittaessa ja leikkaa ne muutamaan osaan.
  2. Hienonna yksi salottisipuli sekä porkkana.
  3. Kiehauta vesi kattilassa ja lisää sinne hienonnettu sipuli ja porkkana sekä laakerinlehti, timjami ja pari ripausta suolaa. Lisää myös kanapalat. Kiehauta ja alenna lämpöä sen jälkeen. Keittele hiljalleen noin 20 minuuttia (tai kunnes kana on kypsynyt).
  4. Nosta kanapalat liemestä ja vie ne jäähtymään.
  5. Siivilöi keitinliemi ja siirrä se syrjään odottamaan.
  6. Kun kanapalat ovat jäähtyneet, revi ne pieniksi joko sormin tai esimerkiksi haarukalla kevyesti painellen. Makuasia, kuinka pieneksi kanan haluaa repiä – itse pidän siitä, että se ei mene ihan mössöksi, vaan on “tikkumaista” eli lihassyyt ovat vielä osittain ehjiä.
  7. Valmista seuraavaksi pähkinäkastike. Hienonna yksi salottisipuli sekä valkosipulinkynsi.
  8. Kuumenna pienessä kattilassa voi, ja lisää sinne ensin sipuli. Kun se on pehmennyt, lisää valkosipuli, paprikajauhe, cayennepippuri (ja halutessasi myös vähän rouhittua chiliä). Kuullottele seosta vielä muutaman minuutin ajan, ja siirrä sitten syrjään.
  9. Poista leipäviipaleista kuoret, ja laita ne hetkeksi turpoamaan kanan keitinliemeen.
  10. Purista niistä sitten enimmät nesteet ja siirrä tehosekoittimeen. Jauha leivät ja saksanpähkinät hienoksi.
  11. Lisää sipuliseos ja pyörittele sekaisin.
  12. Notkista kastike broilerin keitinliemellä. Lisää sitä noin 1,5-2 dl, kunnes kastike on notkeaa, mutta selkeästi vielä tahnamaista. Mausta suolalla ja pippurilla.
  13. Sekoita broilerisuikaleet tahnan joukkoon ja anna tekeytyä hetki viileässä, jos salaatti on hieman liian lämmintä kastikkeen vaikutuksesta.
  14. Tarjoa huoneenlämpöisenä joko yhtenä meze-pöydän antimena (kokoa se ilmavaksi ja näyttäväksi keoksi) tai täytä salaatilla vaikkapa tuoreet pitaleivät. Koristele mintunlehdillä. Tarjoa lisänä viilentävää jugurttikastiketta.

Katso Mimosalsasta myös maukkaiden turkkilaisten kesäkurpitsapihvien ohje!

Mimosa
1 kommentti

Borssi saa lisäsärmää sinihomejuustosta

Oi borssi, borssi, borssi. Mä sitten rakastan näitä itsekseen herkullisiksi hautuvia keittoja, kuten nyt vaikka sipulikeittokin. Borsch-keittoa varten tarvitsee melkeinpä vain raastaa vihannekset karkeasti ja siirtää ne kattilaan muhimaan. Borssin jujuhan on se ihana hapokkuus, joka tuo pelkkään kasviskeittoonkin hienon ryhdin ja täyteläisyyden. Kaiken lisäksi, borssi on valmistuskustannuksiltaan ihan älyttömän halpa! Toki moni lisää borssiin myös lihaa tai esim. nakkeja viipaleina, jolloin proteiinipuolikin on hoidossa.

Kokeilin uutena juttuna sinihomejuustonokareiden lisäämistä keittoon loppuvaiheessa, ja kyllä, sehän toi sulaessaan ihanan kermaisen lisävivahteen. Jos homejuusto ei iske, niin sipaisu ranskankermaa tai smetanaa lautasella toimii aina ;)

_____

Neljälle

Tarvitset:

  • 400 g punajuurta
  • 350 g keräkaalia
  • 1,5 isoa porkkanaa
  • n. 60 g selleriä
  • 1 punasipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 4 rkl tomaattipyreetä
  • 1,5 l hyvää liha- tai kasvislientä
  • 4 rkl punaviinietikkaa tai esim. vadelmaviinietikkaa
  • 2 rkl öljyä
  • 2 tl suolaa (savustettu suola tuo kivaa lisävivahdetta)
  • 1 tl sokeria (esim. mascobado tai muu tumma sokeri tuo myös mukavaa aromia)
  • 5-10 maustepippuria
  • 2 laakerinlehteä
  • (200 g esim kinkkusuikaleita / pekonia / savulihaa / laadukkaita lihaisia nakkeja)
  • (100 g sinihomejuustoa)
  • smetanaa tai ranskankermaa tarjoiluun

Valmistus:

  1. Kuori punajuuret, porkkana ja selleri ja raasta ne karkealla terällä.
  2. Kaada punaviinietikka punajuuriraasteen päälle ja anna tekeytyä hetken.
  3. Hienonna kaali, punasipuli ja valkosipulinkynsi karkeasti.
  4. Kuumenna öljy leveässä paistinpannussa (tai suoraan kattilassa), ja kuullota siinä ensin kaali ja sipulit. Lisää punajuuret, porkkana, selleri ja tomaattipyre, ja kuullottele niitäkin hetki.
  5. Siirrä vihannekset suurehkoon kattilaan, ja lisää  lihaliemi sekä maustepippurit ja laakerinlehdet.
  6. Anna keiton porista miedolla lämmöllä kannen alla noin tunnin.
  7. Mausta keitto suolalla ja sokerilla, ja säädä tarvittaessa vielä myös happamuutta punaviinietikalla.
  8. Mikäli haluat lisätä keittoon viipaloituja nakkeja, kinkkusuikaleita tai pekonia, ruskista ne kevyesti pannulla ja lisää keittoon. Muunkinlainen liha sopivasti esivalmisteltuna käy hyvin. Anna hautua keitossa vähän aikaa.
  9. Vähän uutta twistiä halutessasi murustele noin 100 g sinihomejuustoa ja lisää suurin osa siitä keittoon noin 15 minuuttia ennen tarjoilua. Säästä osa muruista keittoannosten päälle ripoteltavaksi.
  10. Muuten tarjoile valmis keitto smetanan tai ranskankerman kanssa. Se tuo pehmentävän loppusilauksen hapokkaaseen keittoon. Tuoreet sämpylät toimivat myös ihan loistavasti.

Mimosa
3 kommenttia

Kotitekoinen ketsuppi

Erilaisia liemiä on kiva keitellä ja kehitellä itse, silloinhan pääsee täysin vaikuttamaan makuun ja sisältöön oman mielen mukaan. Myös omatekoinen ketsuppi keittyy kotona näpsäkästi ja taipuu kokin tahtoon. Ehkä tujaus chiliä mukaan? Luomuraaka-aineet etusijalle? Sokerinkin tilalla voi halutessaan kokeilla myös muita makeuttajia. Syksyinen sadepäivä on loistava ajankohta rakennella oma herkullinen tomaattiketsuppi, ja varmasti se kelpaa viemisiksi muillekin! Tällä ohjeella tulee sopivan kirpakkaa mutta myös muhevan makeaa ketsuppia, jossa taustalla tuntuu chilin lämpö.

_____

Pari purkillista

Tarvitset:

  • noin 1 kg hyvänlaatuisia kypsiä tomaatteja (itse käytin montaa eri laatua)
  • 2 salottisipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 punainen paprika (esim. suippo)
  • 1/2 chili tai jalapeño
  • 2 dl mieleistä viinietikkaa (käytin puolet valko- ja puolet punaviinietikkaa, myös siideriviinietikka käy hyvin)
  • 1 dl ruskeaa sokeria, esim. mascobado
  • 1 dl hillosokeria
  • 2 tl suolaa, esim. savustettu suola käy erinomaisesti
  • 1 kanelitanko
  • 1/2 tl kokonaisia neilikoita
  • 1/2 tl sinapinsiemeniä
  • hyppysellinen kardemummaa
  • hyppysellinen inkivääriä
  • mustapippuria vastarouhittuna
  • tilkka öljyä

Valmistus:

  1. Valmista ensin etikasta mausteliemi. Kaada etikka kattilaan ja lisää joukkoon suurikokoiset mausteet, eli neilikat, sinapinsiemenet ja kanelitanko. Kuumenna neste kiehuvaksi ja ota sen jälkeen pois levyltä. Anna hautua kannen alla noin 25 minuuttia, sillä aikaa kun valmistelet muut ainekset.
  2. Pese tomaatit ja lohko ne noin neljään osaan. Poista teräväreunaisella lusikalla tomaateista kaikista nestemäisin sisus siemenineen. Liian tarkka ei tarvitse olla.
  3. Lohko tomaatin liha pienemmiksi paloiksi, jokainen lohko 2-3 osaan.
  4. Pese ja paloittele paprika. Hienonna myös chili, sipuli ja valkosipuli.
  5. Kuumenna leveässä paistinpannussa tai kattilassa pieni tilkka öljyä. Kuullota siinä sipuli ja valkosipuli.
  6. Lisää tomaatit, paprika ja chili ja kuullota niitäkin hetki.
  7. Siivilöi viinietikka mausteista ja kaada se tomaattiseoksen joukkoon. Anna poreilla miedolla lämmöllä noin tunnin ajan.
  8. Soseuta pehmentynyt seos sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.
  9. Puserra sose vielä siivilän läpi (tai käytä esim. sosemyllyä) niin, että kuoret jäävät siivilään ja saat hienoa sileää sosetta.
  10. Siirrä sose kattilaan ja lisää nyt sokeri ja suola.  Lisää hyppysellinen kardemummaa ja inkivääriä, ja rouhi joukkoon myös mustapippuria. Anna kiehua hiljalleen miedolla lämmöllä jälleen noin tunnin verran. Sekoittele silloin tällöin.
  11. Maistele kehittyvää ketsuppia silloin tällöin ja hae vielä oikeaa happamuuden ja makeuden tasapainoa lisäämällä tarvittaessa sokeria/suolaa jne.
  12. Kun seos on paksuuntunut riittävästi ja maku on kohdillaan, ketsuppi on valmista. Jäähdytä se käyttöä varten (tai purkita desinfioituihin purkkeihin kuumana ja säilö myöhemmäksi). Tarjoile muiden käsin tehtyjen herkkujen, kuten fish and chipsien kanssa.

Mimosa
5 kommenttia

Fish and chips brittiläisittäin oluttaikinakuoressa

Kuten kuvasta näkyy, englantifiiliksissä on oltu täällä päässä. Oikeastaan kaikki lähti kotitekoisen ketsupin keittelystä, sillä sen kanssa piti keksiä jotain rapeaa dipattavaa. Klassinen setti kalaa oluttaikinakuoressa ja rapeita ranskalaisia ajoi asian passelisti.

Fish and chips ei ole mitenkään vaikea valmistaa, mutta aikaa ja vähän kärsivällisyyttä siihen pitää varata. Perunoistahan halutaan rapeita (oikeasti, onko kamalampaa kuin lötköt ranskikset?!), joten niitä on hyvä liottaa ensin kylmässä vedessä ja sen jälkeen fritata kahteen kertaan. Myös kalan oluttaikinakuorrutus saa tekeytyä etukäteen jonkin aikaa. Pikaruokaa tämä on siis vasta siinä vaiheessa, kun se saadaan lautaselle :)

_____

Neljälle

Tarvitset:

  • Valkoista kalaa fileenä – esimerkiksi kuhaa, haukea tai turskaa, yksi file per syöjä
  • Noin kilon verran kiinteämaltoista yleisperunaa
  • 1 l öljyä friteeraamiseen
  • 2-2,5 dl olutta
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl maissijauhoja
  • 1 muna
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl suolaa
  • lisäksi suolaa ja pippuria sirotteluun
  • lämpömittari
  • puhdas keittiöpyyhe
  • teräksinen reikäkauha tai vastaava
  • talouspaperia frittituotteiden valutukseen

Valmistus:

  1. Aloita perunoista hyvissä ajoin, ainakin tunti ennen varsinaista valmistusta. Jos pidät kuorellisista maalaisranskalaisista, pese perunat hyvin. Englantilaiset taitavat monesti suosia siistejä ja kuorettomia chipsejä, mutta makuasioitahan nämä juurikin ovat! Leikkaa perunat samankokoisiksi tikuiksi ja siirrä ne kylmään veteen likoamaan. Anna tärkkelyksen irrota perunoista ainakin tunnin ajan. Se tekee niistä rapeampia.
  2. Valmista seuraavaksi oluttaikina kalalle, sillä sekin saa tekeytyä ennen friteerausta. Sekoita keskenään vehnäjauhot, maissijauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita toisessa kulhossa olut ja muna keskenään niin, että munan rakenne menee hyvin rikki. Yhdistä jauhot ja neste keskenään ja sekoita tasaiseksi. Koostumus saa olla melko notkea – lisää tarvittaessa vähän olutta. Anna taikinan tekeytyä huoneenlämmössä tunnin verran.
  3. Laita uuni lämpiämään 125 asteeseen, jotta voit pitää siellä kalat lämpimänä perunoiden valmistumisen ajan. Varaa kaloille sitä varten jokin uunikelpoinen astia.
  4. Ota kalat huoneenlämpöön. Tarkista, että selkäruodot on riittävässä määrin poistettu, tai poista ne tarvittaessa.
  5. Huuhtele perunat kylmällä vedellä hyvin lävikössä. Kumoa ne puhtaan keittiöpyyhkeen päälle ja taputtele huolellisesti kuivaksi.
  6. Varaa friteeraukseen paksupohjainen kattila ja siihen lämpömittari. Kattilan kansi kannattaa myös pitää lähettyvillä, koska mahdollinen rasvapalohan sammutetaan aina tukahduttamalla liekit. Kuumenna öljy 160-asteiseksi. Varaa kattilan läheisyyteen perunoita varten esimerkiksi uunipelti, jonka vuoraat talouspaperilla.
  7. Kun öljy on riittävän kuumaa, laske perunat rauhallisesti reikäkauhalla kattilaan. Kerralla sinne mahtunee noin kolmas- tai neljäsosa koko määrästä. Kypsennä perunoita noin 5 minuuttia ja tarkkaile samalla öljyn lämpötilaa. Perunoiden tulee jäädä tässä vaiheessa vielä ihan vaaleiksi. Nostele perunat talouspaperille valumaan ja kypsennä seuraava setti samalla tavalla.
  8. Anna perunoiden jäähtyä sillä aikaa, kun valmistat kalan. Itse kippasin ne parvekkeelle odottamaan.
  9. Mausta kalafileet molemmilta puolilta kevyesti suolalla ja pippurilla. Upota ensimmäinen file oluttaikinaan, ja pyörittele sitä siellä pari kertaa.
  10. Nosta kala taikinakulhosta reikäkauhalla 160-asteiseen öljyyn. Kypsennä kalaa noin 6-7 minuuttia, kunnes se on kullanruskea. Kääntele pari kertaa kypsennyksen aikana.
  11. Nosta kala hetkeksi talouspaperille valumaan, ja siirrä se sitten uuniastiaan ja uuniin pysymään lämpimänä.
  12. Keitä muut kalat samalla tavalla ja siirrä aina uuniin lämpimään.
  13. Kalojen jälkeen on aika friteerata ranskalaiset toiseen kertaan. Nosta öljyn lämpötilaa nyt 180 asteeseen. Keitä ranskalaiset taas useassa erässä ja tällä kertaa hennon kullanruskeiksi. Valuta talouspaperin päällä ja suolaa heti. Voit siirtää ensimmäisinä valmistuvat ranskalaisetkin hetkeksi uuniin pysymään lämpiminä.
  14. Kun viimeiset ranskikset on saatu valmiiksi, tarjoile ateria välittömästi. Maistuu erinomaiselta kotitekoisen ketsupin ja tartar-kastikkeen kanssa. Englannissa lykättäisiin kylkeen myös mallasviinietikkaa, sitruunalohkoja ja muussattuja herneitä. Cheers!

Mimosa
5 kommenttia

Kevyempi Caesar-salaatti

Klassinen Caesar-salaatti puolustaa aina paikkaansa, ja itse tykkään tehdä sitä tällä aavistuksen kevyemmällä kastikeversiolla. Joskus se majoneesi tuntuu vain jotenkin raskaalta. Tässä muistaakseni Hesarista bongatussa ohjeessa kastikkeessa käytetään sen sijaan mm. ranskankermaa. Maku on tässäkin ihanasti samalla kertaa raikas ja mukavan täyteläinen! Salaatin ainekset voi hyvin valmistella etukäteen, mutta se kannattaa koota ja sekoittaa vasta juuri ennen tarjoilua.

_____

Noin kuudelle

Tarvitset:

  • 3-4 broilerin rintafileetä (tai noin 400 g katkarapuja)
  • 3 ruukkua romaine-salaattia
  • 1 kananmuna
  • 6 anjovisfileetä
  • 2 dl parmesaania (raastettuna)
  • 1 dl ranskankermaa
  • puolikas patonki, ciabatta tai muu vaalea leipä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl dijon-sinappia
  • 3 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl valkoviinietikkaa
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • rouhittua chiliä myllystä
  • 1 rkl oreganoa
  • 1/3 tl sokeria
  • (koristeeksi viiriäisen munia)

Valmistus:

  1. Grillaa tai paista paistinpannulla rintafileet kypsiksi. Mausta fileet kypsänä suolalla, mustapippurilla ja chilillä. Anna jäähtyä. (Tai sulata/valuta katkaravut).
  2. Viipaloi leipä paksuhkoiksi viipaleiksi. Halkaise valkosipulinkynsi ja “voitele” sillä leipien pinnat kevyesti, jolloin ne ottavat mukavasti makua valkosipulista. Poista leivästä kuoret ja kuutioi ne reiluhkoiksi tasakokoisiksi kuutioiksi. Hienonna äskeinen valkosipuli pienemmäksi.
  3. Kuumenna paistinpannussa noin 2 rkl oliiviöljyä. Lisää hienonnettu valkosipuli ja 1 rkl oreganoa sekä leipäkuutiot. Paista keskilämmöllä vaaleanruskeiksi. Varo polttamasta! Anna leipäkrutonkien jäähtyä.
  4. Keitä kananmunaa 4 minuuttia ja jäähdytä sitten hetki kylmässä vedessä. Raasta noin 2 dl parmesaania.
  5. Valmista kastike. Mittaa tehosekoittimeen tai sauvasekoitinta varten keitetyn kananmunan keltuainen, 1 dl ranskankermaa, 3 rkl sitruunamehua, 1 rkl valkoviinietikkaa, 1 rkl dijon-sinappia, 6 anjovisfileetä, 0,5 dl oliiviöljyä, 1 dl parmesaaniraastetta, halkaistu valkosipulinkynsi ja noin 1/3 tl sokeria. Aja tasaiseksi. Tarkista maku ja säädä tarvittaessa mieleiseksesi.
  6. Huuhdo salaatit ja kuivaa ne esim. salaattilingossa. Revi ne sopiviksi suupaloiksi.
  7. Viipaloi kanan rintafileet. (Jos haluat koristella salaattia myös viiriäisen munilla, keitä niitä tasan 3 minuuttia ja siirrä hetkeksi kylmään veteen.)
  8. Sekoita salaatti (voit myös sekoittaa vain osan ja jättää loput raaka-aineista erikseen odottamaan myöhempää käyttöä, näin ne säilyvät paremmin kuin valmiiksi sekoitettu salaatti). Sekoita salaatinlehtiin kastike, broileriviipaleet ja 1 dl parmesaaniraastetta.
  9. Koristele salaatti leipäkrutongeilla ja halutessasi vielä muutamilla parmesaanilastuilla ja halkaistuilla viiriäisen munilla. Tarjoa heti, kun salaatti on vielä rapeaa.
Mimosa
Ei kommentteja

Odotettavissa inspiraatiota syksyyn!

Nyt pitää kertoa vähän tulevaan syksyyn liittyviä uutisia! Lokakuussa nimittäin syntyy blogimaailmaan uusi muikea Inspiration-konsepti, johon Mimosalsa lähtee mukaan! Inspiration tarjoaa lukijoille ennennäkemättömän tavan seurata blogeja kuvavirran avulla, tietokoneelta ja mobiililaitteilta. Lukija saa sivuston kautta seurattavakseen 300 mukaan kutsuttua laadukasta blogia, jotka tarjoavat inspiraatiota ja ideoita muodin, kauneuden, sisustuksen ja lifestylen ja, mikä meitä erityisesti kiinnostaa, ruoan maailmasta :D Väittäisin, että Inspirationista tulee saamaan aika helposti vastauksen kysymykseen “mitä tänään syötäisiin” :)

Blogissani näkyy nyt noin viikon verran TNS Gallupin toteuttama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan Mimosalsan lukijoiden kiinnostuksen kohteita ja hieman yleisiä taustoja. Kiitos kaunis, jos sinulla on laittaa hetki tähän nopeaan pop-up –kyselyyn! Vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 SuperLahjakorttia, jotka käyvät maksuvälineenä aika monessa liikkeessä.

Herkkuviikonloppua kaikille!

Mimosa
2 kommenttia

Ravintola Olo: kalanruotoja, kärpässieniä ja kirnuvoita – kepeää skandinaavista herkuttelua

Pääsin vihdoista viimein käymään Ravintola Olossa, ja koitan seuraavaksi vähän luonnehtia, millainen olo siitä jäi.

Puhelimessa tuli hyvä ennakkofiilis. Ei ollut yhtään sellainen olo, että michelinravintola sanelee ehdot, ja asiakkaat tulevat paikalle hattu kourassa silloin kun ravintolalle sopii. Pöytä järjestyi näpsäkästi haluttuun ajankohtaan. Tiedustelin myös, kauanko meille on varattu aikaa ruokailla, ja oli aika kiva kuulla, että niin kauan kuin siihen haluamme käyttää – meitä ei siis heitetä ulos esimerkiksi 2,5 tunnin kuluttua. Iso plussa tästä!

Odotukset olivat aika suuret. Michelin-tähti jo kertoo, että ravintola on jollain mittapuulla erittäin hyvä. Oloon houkutteli erityisesti myös Pekka Terävän sympaattinen hahmo. Hänhän on monesti maininnut esimerkiksi, että toivoo, ettei Oloon tultaisi “ronkkimaan lautasta, vaan nauttimaan olosta ja seurasta”. Ja että “ruuanlaitossa on kyse muusta kuin siitä, onko porkkana lautasella pitkittäin vai poikittain”. Ihan hyvä asenne mainetta keränneellä keittiömestarilla, eikö?

Olossa oli odotettavissa innovatiivista, modernia pohjoismaista ruokaa, ranskalaisiin ruuanlaittoperinteisiin toki nojaten. Linja on siis selkeästi skandinaavinen, ja korkealaatuisten raaka-aineiden valintaa painotetaan. Pientuottajia mainitaan nimeltä jo kotisivuilla. Olo ei sivujensa mukaan käytä myöskään “E-aineita tai muita myrkkyjä” (tosin nyt jälkikäteen etsiessä en enää löytänyt tätä tekstiä). Olo on myös tunnettu sous vide -tekniikan käyttämisestä, eli ruoka-aineita kypsennetään paljon vakumoituna vesihauteessa. Kypsennysajat voivat olla jopa useita vuorokausia. Tällöin etenkin liha pysyy ennätyksellisen mureana ja mehukkaana. Tekniikan alhaiset lämpötilat ja pitkät kypsennysajat myös vaativat kokilta äärimmäisen hyvää hygieniaa ja teknistä osaamista, jotta vältytään esimerkiksi ruokamyrkytysriskeiltä. Mielenkiintoisia juttuja!

Kun saavuimme paikalle, saimme kiertää tarjoilijan kanssa koko ison ravintolasalin ja jatkaa vielä käytäviä eteenpäin pienen salin puolelle. Isossa salissa olisi ehkä ollut mielenkiintoisempaa seurattavaa, ja ravintolan dynamiikasta olisi mahdollisesti saanut paremman kokonaiskuvan. Pientä salia voi kuitenkin kehua rauhalliseksi ja intiimiksi tilaksi ruokailla, kun tilanne sitä vaatii. Pöytä oli kyllä neljälle aika massiivinen – välimatka vastapäätä istuviin oli helposti pari metriä, joten keskusteluyhteys ei ihan niin intiimi ollut.

Olon(kin) henkilökunta on nuorta, mutta pääasiassa oikein ammattimaista ja tilanteen tasalla. Jotenkin sitä näkisi kyllä mielellään sellaisia vanhempia pitkän linjan tarjoilijoita ja sommelierejäkin enemmän. Mihinhän ne kaikki katoavat? Onko tietoa? :)

Kävimme keskustelua menun valinnasta. Olossa oli tarjolla lauantai-illan lyhyempi neljän ruokalajin yllätysmenu (52 e), keskipitkä retki-niminen kuuden ruokalajin menu (87 e) sekä massiivinen “vähintään 9 ruokalajin” matka-menu (132 e). Päädyimme lauantai-illan lyhyeen, joka sekin osoittautui erittäin tyydyttävän pituiseksi sekä ruokalajeiltaan että kestoltaan. Viinipaketti tuntuu olevan yllätysmenuille usein paras valinta, ja siihen päädyimme nytkin.

Alkuun otimme lasilliset cavaa. Aperitiiviksi tai tapasviiniksi suositeltava Susurro Brut (à 7,20 e) oli oikein miellyttävä ja raikas. Tuoksu oli hyvin hedelmäinen, maku herukkamaisen hapokas ja tasapainoisen kuiva. Tyylikäs aloitus!

Liikaa emme joutuneet kuplivan jälkeen odottelemaan, ennen kuin tarjoilija asetteli lautasliinat syliin, ja pöytään tuotiin keittiöstä tervehdyksiä. Ensimmäinen suupala joutuu tietenkin kohtaamaan ruokailijoiden malttamattoman odotuksen ja jakamattoman huomion, ja se saikin menun mielenkiintoisesti alulle. Massiivisen, kuution muotoisen kivenmurikan päällä oli tarjolla hennosti hytisevä vaaleanpunainen retiisivaahtokarkki. Vaahdon koostumus oli unelmankevyt, mutta kuitenkin veitsellä leikkautuva. Maku rikkoi mielenkiintoisesti ulkonäön muodostamaa harhaa: vaahtokarkki olikin tujakan suolainen ja tiiviin aromikas. Hupaisia nuo molekyylikokkauksen metkut! Kullanvärinen juustoinen krispi toi annokseen myös pureskeltavuutta, ja paperinohutta läpinäkyvää retiisiä oli melkein pakko ihailla valoa vasten ;)

Keittiön tervehdyksiä tulikin useampia heti alkuun, tässä lyhyessäkin menussa. Sehän tietysti ilahduttaa mieltä kovasti :D Seuraavana saimme syötäväksi kalanruotoja.

Lasikulhossa tarjoiltiin nimittäin pieni kala- ja muna-annos. Luomumunaa oli valmistettu kolmella tapaa erilaisten tahnojen ja pyreiden muodossa, joiden päällä oli mm. rapeaa karamelliä. Etikkamuikun ohi huomion vei kuitenkin pieni muikun ruoto pyrstöineen! Se oli friteerattu rapeaksi, ja oli miellyttävästi syötävissä yhdellä puraisulla. Keittiössä oltiin selkeästi vitsikkäällä tuulella :)

Pöytään saatiin vielä kolmaskin keittiön tervehdys, joka oli varsinainen mysteeri. Lautasella oli tummanruskea, kiiltelevä pyöreä hyytelömäinen kuula, joka ensi näkemältä vaikutti hyydytetyltä vereltä. Pieni hätkähdys tästä ajatuksesta oli kuitenkin turha, sillä kuula olikin äärimmäisen hauras sipuliliemikuula, joka hajosi kosketuksesta välittömästi nestemäiseen muotoon. Kuvaankaan kuula ei ehtinyt. Sipuliliemi oli koko menun parhaita makuja: niin tiivistä ja aromikasta sipulilientä en ole ikinä syönyt. Kuulan alla oli mureaa härkätartaria, joka tosin jäikin sipulin varjoon mennen tullen. Mukana oli myös erilaisia sipulikrispejä ja sipulirenkaita. Parasta sipulia ikinä!

Vieläkään ei päästy varsinaisen menun alkuun, sillä nyt oli vuorossa uunituoreita Malmgårdin jauhoista leivottuja sämpylöitä ja uskomattoman makuista kirnuvoita. Voi oli todella suolaista, todella kermaisen täyteläistä ja herkullista. Yksinkertaiset jututhan ne parhaita on. Kirnuvoi. Viimeisetkin pyyhkäistiin sämpylänsyrjään.

Tarjoilu toimi hyvin sujuvasti kahden tarjoilijan voimin. Ei ollut kuitenkaan kiireen tuntua, vaan tuntui, että kaikki toimi luontevasti “meidän tahtiimme”.

Varsinainen alkupala oli värikäs merellinen kokoelma kuningasrapua ja sokerisuolattua lohta sekä maukasta kalalientä. Avokadopyre sopi hyvin miedohkoja mietoja makuja korostamaan.

Kalan viiniksi tarjoiltiin australialaista Logan Sauvignon Blancia, jossa oli runsaasti sitruksisia, etenkin greippisiä aromeja. Viinin hapokkuus selittyy osittain sillä, ettei se ole käynyt läpi malolaktista käymistä, joka pehmentää viinin terävyyttä. Kokonaisuudessaan viini oli kuitenkin aika kepeä, ja toimi sovussa lohen ja ravun kanssa.

Ensimmäinen pääruoka toimii kuulemma keittiössä nimellä “kasvissyöjän painajainen”, ja se kuvaakin kyllä annoksen ruhtinaallista lihaisuutta.

Lautaselta löytyi 40 tuntia haudutettua vasikan poskea, friteerattua kateenkorvaa ja prässättyä kieltä. Höysteenä oli vasikan luuytimen rasvaa, kaalipannacottaa ja kanttarelleja oikein muikeaksi redusoituneessa sienikastikkeessa. Sous vide -haudutus oli tehnyt tehtävänsä: vasikan poski hajosi haarukkaan hipaisusta. Maukasta ja mureaa, ei epäilystäkään. Kateenkorva, tuo trendikäs imukudoselin, oli ehkä hieman hukannut miedon makunsa frittipanerointiin, ja olisi melkeinpä käynyt mistä tahansa kananuggetista. Ehkä hienoista pettymystä sen osalta siis. Prässätty kieli taas oli hyvin ryhdikäs ja maukas. Luonnostaan tiivissyisen lihan purutuntuma oli oikein miellyttävä, ja pitkään sekin varmasti oli hautunut. Kaalipannacotta oli miedon, mutta kuitenkin hyvin tunnistettavasti kaali makuinen piristävä lisäke. Ja nämä pitkään tiivistyneet liemet ja kastikkeet! Sienikastikkeenkin olisi voinut nuolla lautaselta, jos olisi kehdannut. Erittäin hieno annos! Oli vaikea keksiä, minkälaista pääruokaa vielä voisi olla tulossa.

Lihan kanssa siemailtiin uusiseelantilaista Pinot Noiria, Villa Maria Private Biniä. Se oli ylikypsälle vasikalle ja kateenkorvalle hyvin sopivaa: riittävän hapokasta ja oikein pehmeätanniinista. Hedelmäisen mausteisuuden taustalla on myös tammen aromeja. Silkkinen viini!

Tämän jälkeen keittiössä taidettiin olla sitä mieltä, että nyt pitää puhdistaa pöytä ja suut ennen seuraavaa settiä, ja saimme eteemme mielenkiintoiset rooibos-sitruunateet. Ei ihan tavalliset, sillä teessä oli kaksi eri lämpötilaa. Yläosa juomasta oli paksua ja lämmintä, kun taas alaosa oli ohutta ja viileää teetä. Juoma neuvottiin nielaisemaan shottityylisesti kerralla. Vinkeää!

Toisena pääruokana tarjoiltiin niin ikään sous vide -tekniikalla 40 tuntia hautunutta karitsan lapaa. Liha oli sinänsä erittäin mureaa ja moitteetonta, mutta ylikypsältä koostumukseltaan jo tutuksi tullutta. Koska sous vide -vakuumikypsennyksessä ei lihaa varsinaisesti ruskisteta, rakenne ja makumaailma taitaa olla loppujen lopuksi aina vähän samanlainen. Tämä jälkimmäinen tuntuikin vähän edellisen toistolta, vaikka liha oli eri. Lihan kaverina lautasella oli kesäkurpitsaa ainakin neljällä eri tapaa, ja miedosta vihanneksesta oli kyllä saatu yllättävän ryhdikkäitä ja maukkaita lisäkkeitä. Kesäkurpitsasta löytyi myös ihanasti purutuntumaa. Luonnetta annokseen toi tymäkkä valkosipulipyree.

Viiniksi karitsalle oli valittu burgundilaisen Olivier Merlinin Moulin à Vent gamay-rypäleestä (2009). Monikäyttöinen ravintolaviini; sitä on juotu aikaisemmin esimerkiksi Murussa ankkapastramin kumppanina. Tämäkin punainen on melko vähätanniininen ja enemmänkin hedelmäinen ja mausteinen.

Tässä kohtaa meiltä tiedusteltiin, haluaisimmeko pidentää menua välijuustoilla (13,50 e), eikä meitä ihan kauheasti tarvinnut houkutella. Tottahan nyt juustoja. Tarjottimelle oli valikoitu mainiota kermaisen hapanta Kolatun waldemarcheddaria, monelle tuttua Peltolan täyteläistä Blueta, sekä Ruotsista skoonelaista prästostia eli murukoloista “papinjuustoa”. Juustojen lisukkeena oli kahvihunajaa, karamellisoituja pähkinöitä ja manteleita, sekä raastettua hopeasipulia rosmariinilla. Kaikki oikein maukkaita, hopeasipuli ehkä koostumuksensa puolesta hiukan työlästä lusikoida juustojen kanssa. Juustojen kanssa maistui 10 vuotias oranssinpunainen portviini Burmester Tawny Porto (à 12,70 e).

Menu (todellakin, “vain” neljän ruokalajin menu) jatkui makealla keittiön tervehdyksellä – siirtyminen kohti jälkiruokaa. “Syksy tuli”, ilmoitti tarjoilija. Kärpässieni puolukkamättäineen ei voinut olla nostamatta hymyä huulille. Sieni koostui puolukkaparfeesta ja valkosuklaasta, ja mättäänä oli rapeaa suolakaramellia.

Varsinainen jälkiruoka jakoi jonkin verran mielipiteitä. Tarjoilijoiden tulon kuuli jo käytävästä, sillä annokset poksahtelivat ja räsähtelivät äänekkäästi ja huurusivat kylmästä. Annos oli koottu nestetypellä tai vastaavalla jäädytetyn kulhomaisen rakennelman sisään, ja näin ollen sen lämpötila oli erittäin alhainen. Metsäteemainen annos koostui rakeiseksi jäätyneestä vanilja-mascarponemoussesta, mustikoista ja suolaheinästä. Se on hyvin miedon makuinen. Wow-efekti tuli kyllä esillepanosta, mutta makuelämys jäi tämän osalta aika ujoksi.

Kahveja ja konjakkeja odotellessa keittiöstä saapui vielä neljä nättiä valkosuklaa-eskimopuikkoa tyrnillä ja pähkinärouheella. Suuhun sulivat.

Millainen olo tästä sitten jäi?

Olimme ensinnäkin erittäin tyytyväisiä neljän ruokalajin menun valintaamme. Se osoittautui keittiön tervehdyksine kaikkineen erittäin runsaaksi ja hinta-laatusuhteeltaan erinomaiseksi (52 e, juomapaketti sopuisat 44 e). Alle satasella tällainen ilotulitus, ei voi muuta kuin suositella ja lämpimästi! Neljä tuntia (!) hujahti kuin siivillä, ja viihtymään tänne tultiinkin.

Palvelu oli pääosin oikein moitteetonta, ainoastaan pääruokien välissä pyörittelimme hiukan peukaloita. Annokset toki esiteltiin täälläkin, kuten monessa paikassa, hengästyttävällä nopeudella. Monesti sitä haluaisi keskittyä kunnolla havainnoimaan, mitä kaikkea keittiössä on lautaselle taiottu, mutta osa menee aina ohi.

Ruoka oli toki skandinaavista; oli retiisejä, muikkuja, lohta, kanttarelleja, mustikoita ja puolukoita. Ote ruuan valmistukseen oli kuitenkin ehkä odotettuakin innovatiivisempi ja ennakkoluuloton toteutus yllätti ja innosti monesti. Huumoria löytyi läpi menun, ja ainakin sellainen fiilis siitä tuli, että keittiössäkin on pakko olla hauskaa näitä valmistaessa. Monissa annoksissa parhautta olivat rohkeat, tiivistyneet maut. Pitkään haudutettu, ylikypsä liha oli osaltaan hieno kokemus. Toisaalta sitä pitäisi myös vähän ehkä säästellä – sama valmistustapa menussa peräkkäin toistettuna on aina riski. Illan kulkua muistellessa olo oli kestitty, yllätetty, viihdytetty  ja kylläinen. Todellakaan en mennyt Mäkkärin kautta kotiin.

Mimosa
Ei kommentteja