Farang tarjoilee nopeatahtisen, sitruunaruohon ja limenraikkaan menun aasialaistyyppisessä taustakakofoniassa

Kävin ystävien kanssa katsastamassa, mitä suosion huipulla paistattelevaan Ravintola Farangiin kuuluu. Mukava palvelu tuli vastaan jo melkein ulko-ovella – tarjoilija käveli vastaan heti käytävämäisessä eteishallissa ja luotsasi meidät sujuvasti omaan pöytäämme. Pöytä sijaitsi salin keskiosassa, massiivisen baaritiskin edessä. Pönöttämisestä ei täällä ollut tietoakaan – lauantai-iltana ilman täytti äänekäs puheensorina ja cocktailshakerien kolina. Puisissa pöydissä ei myöskään ollut pöytäliinoja, vaan lautasten viereen oli simppelisti katettu lusikka ja haarukka. Kaveriporukan illanviettoon oikein mukavan rennot puitteet.

Tarjoilijat pitivät huolen siitä, että olimme ajan tasalla illan kulusta. Meille tehtiin mukavasti selkoa menuvaihtoehdoista ja tarjoilutavoista: ruokia tuodaan pöytään sitä mukaa kuin ne ”keittiöstä nousevat”. Lämpimästi suositeltiin koko pöytäseurueelle tarjoiltavia maistelumenuja, mahdolliset ruoka-ainerajoitukset huomioiden. Päädyimmekin tilaamaan kiinnostavan, sesonkeja mukailevan yhdeksän ruokalajin Samut Prakan –maistelumenun. Klassisempi Farang-menukin kyllä houkutteli meitä, mutta valintoja on tehtävä…

Menu käynnistyi ripeästi. Teimme heti alussa tuttavuutta Farangin ihaniin cocktaileihin, jotka valmistettiin siinä metrin päässä. Varsinaista pöytäkohtaista tarjoilijaa ei ollut, vaan annokset tulivat pöytiin milloin kenenkin toimittamina. Annokset esiteltiin joka kerta mukavasti – tosin silloin tällöin melko hengästyneellä tahdilla. Henkilökunnan runsas määrä toi kuitenkin hyvän fiiliksen, sillä aina ympäristössä oli joku, jolta tarvittaessa kysyä jotakin.

Alkuun saimme vihersimpukoita, jotka tarjoiltiin kauniisti kuoristaan. Ne oli ryyditetty vahvalla happaman makealla maustekastikkeella. Mukana maistuivat läpi koko menun tutuksi tulevat lime, sitruunaruoho ja korianteri. Suupalan päällä oli mukava keko napsahtelevaa, kasvipohjaista merileväkaviaaria. Aloituksena annos keräsi kiitosta napakalla raikkaudellaan, ja osa meistä jäi erityisesti sitä muistelemaan.

Toinen alkuruoka tarjoiltiin hauskojen, terveysvaikutuksistaan tunnettujen betel-lehtien päällä. Lehti oli tarkoitus kääriä itse pieneksi nyytiksi ja syödä sormin. Nyytin sisään jäi fermentoitua, soijapohjaista tempehiä hernekasveihin kuuluvan tamarindin kanssa. Höysteenä oli jälleen hapokkaan makeaa kastiketta ja huipulla paahdettu kookoskiehkura. Sympaattinen suupala!

  

Menu jatkui raikkaalla kanasalaatilla, jossa suolaisuus, makeus ja happo olivat lempeässä tasapainossa. Tuore banaaninkukka ja inkivääri maistuivat vienosti, ja thaibasilika toi mukavan vivahteen kohdalle osuessaan. Paahdetut, rapsakat kookoslastut tulivat tässä annoksessa jälleen esiin.

Seuraavana oli vuorossa oli varsinainen herkku: ruhtinaallisen pähkinäiset ribsit. Rapean sataypossun pinta oli valeltu ihanan karamellisella kookoskermakastikkeella, ja päälle oli vielä rouhittu kunnolla pähkinäistä purtavaa. Annos ei ollut suuri, mutta se oli ehdottomasti yksi menun kohokohdista. Sormien huuhteluun tuotiin sitruunavesikulho.

  

Tofuannos herätti pikkuisen epäilyksiä. Annoksen liemi maistui hyvin tavanomaiselta miedon makealta ”perusthairuualta”. Tofu tarjottiin vesikrassin ja paksoin eli pinaattikiinankaalin kanssa. Parasta annoksessa oli tofujen pippurinsuolainen frittipinta, joka oli vielä suuhun asti päästessään ilahduttavan rapea, vaikka palat tarjoiltiinkin mausteliemeen nostettuina.

Menun toinen simpukka-annos oli raikastava elementti menun loppupuolella.  Kampasimpukankin pinta oli hyvin rapea, mutta itse merenherkun sisus oli jätetty kimmoisan pehmeäksi. Limettinen liemi oli rohkean hapokas, kiitos siitä! Tässäkin annoksessa oli jälleen mustaa merileväkaviaaria, joka näytti kauniilta vaaleassa simpukankuoressa.

  

Viimeinen lämmin annos nosti ehdottomasti tunnelmaa edelleen loppua kohti. Possuannoksen koko oli edellisistä poiketen suurempi – lihan paloitteluun olisi melkein jo kaivannut veistäkin. Mutta se täydellisen makuinen liha! Vielä kerran on kiitettävä lihan pinnan rapeutta, ja lihan kastike oli tosiaan fantastisen makuista. Farangin panostus perusmakujen, umami mukaan lukien, tasapainoiseen yhdistelyyn tuli tässä erinomaisesti esiin. Vihreät thaimunakoisot toivat annokseen mukavia vivahteita, ja pitsimäinen lootuksenjuurilastu jäi rapeana mieleen annoksen pinnalta.

Menun kaksi jälkiruokaa tarjottiin yhtä aikaa, eikä niitä varsinaisesti ollut koolla pilattu. Aasialaiseen keittiöön jälkiruuat eivät toki muutenkaan liiaksi kuulu, eikä nälkää tässä vaiheessa iltaa mitenkään voinut valittaa. Pieni mutta tuhtiakin tuhdimpi suklaakakkupala toimi hyvin maapähkinäjäätelön kanssa, ja täyteläisen, kypsän makuisen mangosorbetin kanssa tarjottiin mietoja tuoreita hedelmiä.

Ruuan kanssa joimme aasialaisia oluita, jotka toimivat erinomaisesti nopeaan tahtiin vaihtuvien mausteisten ruokien kumppanina. Lisäksi maistelimme Farangin jumalaisia cocktaileja. Cocktailit saivat osakseen pelkkää suitsutusta koko seurueelta. Listalla on erityisesti tuoreiden hedelmien, vihannesten ja yrttien ympärille rakennettuja raikkaita cocktaileja, kuten vaikkapa keskikesäisen vadelmainen Bangkok Passion. Erityismaininnan mainitsevat myös kermaisen kookoksinen Nab Rob Kai sekä korianterin ja limen ystävän must-kokeilu Sin River. Toinen puoli cocktail-listasta taas on ideoitu erilaisten laadukkaiden juomien yhdistämistä ja makujen korostamista ajatellen. Juomassa voivat kohdata vaikkapa samppanja ja jasmiinitee tai konjakki ja maapähkinät. Cocktailit ovat ehdottomasti herkullisia, ja pelkästään niidenkin takia kannattaa poiketa :)

Ruoka sai hymisemään tyytyväisesti jälkeenpäin, ja suosikkiannoksia erottui monia. Lime, sitruunaruoho ja korianteri maistuivat ehkä yllättävänkin selkeästi monessa annoksessa. Tokihan samankaltaiset maut sitoivat menua yhteen, mikä tarkoitus näkyi muun muassa siinä, että kaikki suolaiset ruokalajit syötiin yhdeltä ja samalta lautaselta. Toisaalta hyvin samankaltaiset maut myös ehkä aavistuksen latistivat muistijälkiä annosten keskinäisestä erilaisuudesta.

Kuten jo mainittua, pidimme palvelua kautta linjan mukavana. Aktiivista huolenpitoa osoitti se, että meiltä tiedusteltiin useaan otteeseen illan aikana, onko kaikki niin kuin olla pitää. Olihan meillä – vain kerran yksi palan painikkeeksi tilattu cocktail oli jäänyt viipymään, mutta hetken päästä tästä sekin saapui onnellisesti oikealle juojalleen. Vesilaseja täytettiin pyytämättä tasaiseen tahtiin, ja jaettavien ruokalajien välissä pöytäkin käytiin välillä pyyhkäisemässä. Moninaiset cocktail-tilauksemme oli rekisteröity oikein ihan henkilöittäin, mikä tietysti ilahdutti laskunmaksuvaiheessa.

Raikkaanrapsakan ruoan ja palvelualttiuden tasoa kuitenkin verottivat muutamat seikat, jotka tosin ovat vähän omasta asenteestakin riippuvaisia. Ravintolan konseptiin kuuluva ripeätahtinen ruokien pöytään toimittaminen ei kummemmin vaivannut kaveriporukkaamme, jonka jäsenet olivat ilmeisen nopeita syöjiä. Kuitenkin on sanottava, että annokset olisivat ansainneet vähän enemmän huomiota ja aikaa yleiselle fiilistelylle kuin se 10 – 15 minuuttia, joka niille nyt suotiin. Monet asiakkaat ovat maininneet kiireen tunnun, ja se on helppo ymmärtää, jos syömättömät annokset alkavat ”kasautua” pöytään. Tietyssä seurassa kiireettömämpi tunnelma olisi ilman muuta eduksi.

Riisiä syödään läpi aterian, mutta avonaisessa kulhossa pöydällä se itsestään selvästi jäähtyy hyvin nopeasti. Kylmännihkeä riisi on auttamatta apea kaveri pöytään tuotaville huolellisesti asetelluille lämpimille ruuille. Kylmä riisi saa aikaan assosiaation thaibuffetmättölästä lounasaikaan. Riisi vaihdettiin kyllä kerran pyytämättä uuteen, mutta jotenkin sitä odottaisi, että asia olisi ratkaistu jotenkin pitkäjänteisemmin. Eihän lämpimänä pito toki rakettitiedettä ole – mieleen tulee vaikkapa nyt Stockmannin lounasravintola, jossa annosten lämpöä pidetään yllä lautasten päälle laskettavien kupujen avulla.

Melutaso on asia, josta melkein joka kerta Farangista puhuttaessa mainitaan jotakin. Ja nousihan se nytkin kattoon lauantai-iltana täydessä salissa, paitsi tietenkin puheensorinan, myös ihan uskomattoman kovaa takaseinästä jatkuvasti kaikuvien drinkinsheikkauskolinoiden vuoksi. Saliin massiivisena tuotu baaritiski on toisaalta perusteltavissa olennaisesti konseptiin kuuluvalla laajalla cocktail-listalla. Kaveriporukassa, viikonloppuna, olon voi tuntea kotoisaksi, vaikka vähän joutuu pöydän yli yökerhotyylisesti huutamaankin. Mutta jossain intiimimmässä ruokailutilanteessa huonon akustiikan aikaansaama kakofonia voisi nopeasti alkaa nyppimään.

Summa summarum; muutamat epäkohdat vaikuttavat siihen, että ihanien annosten arvo ikään kuin laskee siitä, minkä ne voisivat parhaassa tapauksessa jättää. Aikaisempia asiakasarvioita lukemalla selviää, että samat seikat ovat vaivanneet käytännössä alusta saakka, ja ovat näin varmasti sekä asiakaskunnan että tietenkin henkilökunnan tiedossa. Muuttumaton nykytilanne selittyy varmasti Farangin edelleen varsin huikealla suosiolla. Asiakasvirta ravintolaan on tällaisenaankin massiivinen, mutta rapeanraikkaiden herkkujen puolesta tulee itselläni ehkä ihan pikkuisen surku.

 

Farangin nettisivut ovat kyllä ehkä herkullisimmat ikinä!

Pahoittelen luokattoman huonoja kuvia! Mukana oli avuton pokkarikamera, ja valaistusolosuhteet sanotaanko haastavat ;)

Mimosa
1 kommentti
 

1 kommentti postauksessa Farang tarjoilee nopeatahtisen, sitruunaruohon ja limenraikkaan menun aasialaistyyppisessä taustakakofoniassa

  1. Kristiina says:

    Gaijin taitaa olla synonyymi Farangille =) Noh, ruoka oli huippua, palvelu ok ja ruokasali meluisa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.