Postaukset ajalta September 2011

Farang tarjoilee nopeatahtisen, sitruunaruohon ja limenraikkaan menun aasialaistyyppisessä taustakakofoniassa

Kävin ystävien kanssa katsastamassa, mitä suosion huipulla paistattelevaan Ravintola Farangiin kuuluu. Mukava palvelu tuli vastaan jo melkein ulko-ovella – tarjoilija käveli vastaan heti käytävämäisessä eteishallissa ja luotsasi meidät sujuvasti omaan pöytäämme. Pöytä sijaitsi salin keskiosassa, massiivisen baaritiskin edessä. Pönöttämisestä ei täällä ollut tietoakaan – lauantai-iltana ilman täytti äänekäs puheensorina ja cocktailshakerien kolina. Puisissa pöydissä ei myöskään ollut pöytäliinoja, vaan lautasten viereen oli simppelisti katettu lusikka ja haarukka. Kaveriporukan illanviettoon oikein mukavan rennot puitteet.

Tarjoilijat pitivät huolen siitä, että olimme ajan tasalla illan kulusta. Meille tehtiin mukavasti selkoa menuvaihtoehdoista ja tarjoilutavoista: ruokia tuodaan pöytään sitä mukaa kuin ne ”keittiöstä nousevat”. Lämpimästi suositeltiin koko pöytäseurueelle tarjoiltavia maistelumenuja, mahdolliset ruoka-ainerajoitukset huomioiden. Päädyimmekin tilaamaan kiinnostavan, sesonkeja mukailevan yhdeksän ruokalajin Samut Prakan –maistelumenun. Klassisempi Farang-menukin kyllä houkutteli meitä, mutta valintoja on tehtävä…

Menu käynnistyi ripeästi. Teimme heti alussa tuttavuutta Farangin ihaniin cocktaileihin, jotka valmistettiin siinä metrin päässä. Varsinaista pöytäkohtaista tarjoilijaa ei ollut, vaan annokset tulivat pöytiin milloin kenenkin toimittamina. Annokset esiteltiin joka kerta mukavasti – tosin silloin tällöin melko hengästyneellä tahdilla. Henkilökunnan runsas määrä toi kuitenkin hyvän fiiliksen, sillä aina ympäristössä oli joku, jolta tarvittaessa kysyä jotakin.

Alkuun saimme vihersimpukoita, jotka tarjoiltiin kauniisti kuoristaan. Ne oli ryyditetty vahvalla happaman makealla maustekastikkeella. Mukana maistuivat läpi koko menun tutuksi tulevat lime, sitruunaruoho ja korianteri. Suupalan päällä oli mukava keko napsahtelevaa, kasvipohjaista merileväkaviaaria. Aloituksena annos keräsi kiitosta napakalla raikkaudellaan, ja osa meistä jäi erityisesti sitä muistelemaan.

Toinen alkuruoka tarjoiltiin hauskojen, terveysvaikutuksistaan tunnettujen betel-lehtien päällä. Lehti oli tarkoitus kääriä itse pieneksi nyytiksi ja syödä sormin. Nyytin sisään jäi fermentoitua, soijapohjaista tempehiä hernekasveihin kuuluvan tamarindin kanssa. Höysteenä oli jälleen hapokkaan makeaa kastiketta ja huipulla paahdettu kookoskiehkura. Sympaattinen suupala!

  

Menu jatkui raikkaalla kanasalaatilla, jossa suolaisuus, makeus ja happo olivat lempeässä tasapainossa. Tuore banaaninkukka ja inkivääri maistuivat vienosti, ja thaibasilika toi mukavan vivahteen kohdalle osuessaan. Paahdetut, rapsakat kookoslastut tulivat tässä annoksessa jälleen esiin.

Seuraavana oli vuorossa oli varsinainen herkku: ruhtinaallisen pähkinäiset ribsit. Rapean sataypossun pinta oli valeltu ihanan karamellisella kookoskermakastikkeella, ja päälle oli vielä rouhittu kunnolla pähkinäistä purtavaa. Annos ei ollut suuri, mutta se oli ehdottomasti yksi menun kohokohdista. Sormien huuhteluun tuotiin sitruunavesikulho.

  

Tofuannos herätti pikkuisen epäilyksiä. Annoksen liemi maistui hyvin tavanomaiselta miedon makealta ”perusthairuualta”. Tofu tarjottiin vesikrassin ja paksoin eli pinaattikiinankaalin kanssa. Parasta annoksessa oli tofujen pippurinsuolainen frittipinta, joka oli vielä suuhun asti päästessään ilahduttavan rapea, vaikka palat tarjoiltiinkin mausteliemeen nostettuina.

Menun toinen simpukka-annos oli raikastava elementti menun loppupuolella.  Kampasimpukankin pinta oli hyvin rapea, mutta itse merenherkun sisus oli jätetty kimmoisan pehmeäksi. Limettinen liemi oli rohkean hapokas, kiitos siitä! Tässäkin annoksessa oli jälleen mustaa merileväkaviaaria, joka näytti kauniilta vaaleassa simpukankuoressa.

  

Viimeinen lämmin annos nosti ehdottomasti tunnelmaa edelleen loppua kohti. Possuannoksen koko oli edellisistä poiketen suurempi – lihan paloitteluun olisi melkein jo kaivannut veistäkin. Mutta se täydellisen makuinen liha! Vielä kerran on kiitettävä lihan pinnan rapeutta, ja lihan kastike oli tosiaan fantastisen makuista. Farangin panostus perusmakujen, umami mukaan lukien, tasapainoiseen yhdistelyyn tuli tässä erinomaisesti esiin. Vihreät thaimunakoisot toivat annokseen mukavia vivahteita, ja pitsimäinen lootuksenjuurilastu jäi rapeana mieleen annoksen pinnalta.

Menun kaksi jälkiruokaa tarjottiin yhtä aikaa, eikä niitä varsinaisesti ollut koolla pilattu. Aasialaiseen keittiöön jälkiruuat eivät toki muutenkaan liiaksi kuulu, eikä nälkää tässä vaiheessa iltaa mitenkään voinut valittaa. Pieni mutta tuhtiakin tuhdimpi suklaakakkupala toimi hyvin maapähkinäjäätelön kanssa, ja täyteläisen, kypsän makuisen mangosorbetin kanssa tarjottiin mietoja tuoreita hedelmiä.

Ruuan kanssa joimme aasialaisia oluita, jotka toimivat erinomaisesti nopeaan tahtiin vaihtuvien mausteisten ruokien kumppanina. Lisäksi maistelimme Farangin jumalaisia cocktaileja. Cocktailit saivat osakseen pelkkää suitsutusta koko seurueelta. Listalla on erityisesti tuoreiden hedelmien, vihannesten ja yrttien ympärille rakennettuja raikkaita cocktaileja, kuten vaikkapa keskikesäisen vadelmainen Bangkok Passion. Erityismaininnan mainitsevat myös kermaisen kookoksinen Nab Rob Kai sekä korianterin ja limen ystävän must-kokeilu Sin River. Toinen puoli cocktail-listasta taas on ideoitu erilaisten laadukkaiden juomien yhdistämistä ja makujen korostamista ajatellen. Juomassa voivat kohdata vaikkapa samppanja ja jasmiinitee tai konjakki ja maapähkinät. Cocktailit ovat ehdottomasti herkullisia, ja pelkästään niidenkin takia kannattaa poiketa :)

Ruoka sai hymisemään tyytyväisesti jälkeenpäin, ja suosikkiannoksia erottui monia. Lime, sitruunaruoho ja korianteri maistuivat ehkä yllättävänkin selkeästi monessa annoksessa. Tokihan samankaltaiset maut sitoivat menua yhteen, mikä tarkoitus näkyi muun muassa siinä, että kaikki suolaiset ruokalajit syötiin yhdeltä ja samalta lautaselta. Toisaalta hyvin samankaltaiset maut myös ehkä aavistuksen latistivat muistijälkiä annosten keskinäisestä erilaisuudesta.

Kuten jo mainittua, pidimme palvelua kautta linjan mukavana. Aktiivista huolenpitoa osoitti se, että meiltä tiedusteltiin useaan otteeseen illan aikana, onko kaikki niin kuin olla pitää. Olihan meillä – vain kerran yksi palan painikkeeksi tilattu cocktail oli jäänyt viipymään, mutta hetken päästä tästä sekin saapui onnellisesti oikealle juojalleen. Vesilaseja täytettiin pyytämättä tasaiseen tahtiin, ja jaettavien ruokalajien välissä pöytäkin käytiin välillä pyyhkäisemässä. Moninaiset cocktail-tilauksemme oli rekisteröity oikein ihan henkilöittäin, mikä tietysti ilahdutti laskunmaksuvaiheessa.

Raikkaanrapsakan ruoan ja palvelualttiuden tasoa kuitenkin verottivat muutamat seikat, jotka tosin ovat vähän omasta asenteestakin riippuvaisia. Ravintolan konseptiin kuuluva ripeätahtinen ruokien pöytään toimittaminen ei kummemmin vaivannut kaveriporukkaamme, jonka jäsenet olivat ilmeisen nopeita syöjiä. Kuitenkin on sanottava, että annokset olisivat ansainneet vähän enemmän huomiota ja aikaa yleiselle fiilistelylle kuin se 10 – 15 minuuttia, joka niille nyt suotiin. Monet asiakkaat ovat maininneet kiireen tunnun, ja se on helppo ymmärtää, jos syömättömät annokset alkavat ”kasautua” pöytään. Tietyssä seurassa kiireettömämpi tunnelma olisi ilman muuta eduksi.

Riisiä syödään läpi aterian, mutta avonaisessa kulhossa pöydällä se itsestään selvästi jäähtyy hyvin nopeasti. Kylmännihkeä riisi on auttamatta apea kaveri pöytään tuotaville huolellisesti asetelluille lämpimille ruuille. Kylmä riisi saa aikaan assosiaation thaibuffetmättölästä lounasaikaan. Riisi vaihdettiin kyllä kerran pyytämättä uuteen, mutta jotenkin sitä odottaisi, että asia olisi ratkaistu jotenkin pitkäjänteisemmin. Eihän lämpimänä pito toki rakettitiedettä ole – mieleen tulee vaikkapa nyt Stockmannin lounasravintola, jossa annosten lämpöä pidetään yllä lautasten päälle laskettavien kupujen avulla.

Melutaso on asia, josta melkein joka kerta Farangista puhuttaessa mainitaan jotakin. Ja nousihan se nytkin kattoon lauantai-iltana täydessä salissa, paitsi tietenkin puheensorinan, myös ihan uskomattoman kovaa takaseinästä jatkuvasti kaikuvien drinkinsheikkauskolinoiden vuoksi. Saliin massiivisena tuotu baaritiski on toisaalta perusteltavissa olennaisesti konseptiin kuuluvalla laajalla cocktail-listalla. Kaveriporukassa, viikonloppuna, olon voi tuntea kotoisaksi, vaikka vähän joutuu pöydän yli yökerhotyylisesti huutamaankin. Mutta jossain intiimimmässä ruokailutilanteessa huonon akustiikan aikaansaama kakofonia voisi nopeasti alkaa nyppimään.

Summa summarum; muutamat epäkohdat vaikuttavat siihen, että ihanien annosten arvo ikään kuin laskee siitä, minkä ne voisivat parhaassa tapauksessa jättää. Aikaisempia asiakasarvioita lukemalla selviää, että samat seikat ovat vaivanneet käytännössä alusta saakka, ja ovat näin varmasti sekä asiakaskunnan että tietenkin henkilökunnan tiedossa. Muuttumaton nykytilanne selittyy varmasti Farangin edelleen varsin huikealla suosiolla. Asiakasvirta ravintolaan on tällaisenaankin massiivinen, mutta rapeanraikkaiden herkkujen puolesta tulee itselläni ehkä ihan pikkuisen surku.

 

Farangin nettisivut ovat kyllä ehkä herkullisimmat ikinä!

Pahoittelen luokattoman huonoja kuvia! Mukana oli avuton pokkarikamera, ja valaistusolosuhteet sanotaanko haastavat ;)

Mimosa
1 kommentti

Syysliköörit lähtevät maustumaan

Viime jouluksi tein kuivahedelmistä omaa likööriä; pistin kuivattuja karpaloita, aprikooseja, luumuja ja sensellaisia lasipurkkiin joulumausteiden ja vodkan kanssa. Sokeria tietenkin perään, ja sitten vain purkin hölskyttelyä ohikulkiessa jokusen viikon verran. Tuli yllättävän hyvää, joskin myös yllättävän tuhtia :D

Nyt lähtee käyntiin syysliköörikokeilu neljällä erimakuisella versiolla, ja tällä kertaa tuoreista raaka-aineista. Odotettavissa on vadelma-kookoslikööriä, persikka-passionlikööriä, syksyistä omena-sitruuna-kanelilikööriä sekä italialaishenkistä limecelloa.

Raportoin kuukauden sisään tuloksista ja mahdollisista valmistusohjeista ;)

Oletko itse tehnyt omia liköörejä? Mikä on onnistunut parhaiten?

Mimosa
Ei kommentteja

Kermaisen pehmeä lohikeitto

Kun pyydetään mainitsemaan suomalaisen keittiön helmiä, syntyy joskus semmoinen vähän hämmentävä tilanne, ettei oikein tiedä mitä sanoa. Monesti nimittäin ne niin sanotut klassikot kuten perunalaatikot, mämmit ja uunipuurot eivät jotenkin tunnu kuitenkaan olevan ihan elävästä elämästä. Lohikeiton kohdalla minulla tulee kyllä aina sellainen välähdys, että no niin, tämä nyt ainakin on suomalainen klassikko parhaasta päästä!  Syksy tuo tullessaan tietysti myös ihanat riista- ja sieniruuat, mutta tänään syödään sitä lohisoppaa reilulla kermalorauksella! :)

_____

Noin neljä annosta

Tarvitset:

  • Noin 1 litra kalalientä
  • 400-500 g lohta tai kirjolohta fileoituna
  • 1 salottisipuli
  • 6 reilun kokoista perunaa
  • 2 pientä porkkanaa
  • 1 keskikokoinen palsternakka
  • 1 laakerinlehti
  • 8 maustepippuria
  • 8 valkopippuria
  • voita kuullotukseen
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 3 dl kermaa
  • merisuolaa
  • sokeria
  • loraus sitruunamehua
  • tuoretta tilliä ja ruohosipulia

Valmistus:

  1. Hienonna sipuli. Kuori ja paloittele perunat suurehkoiksi paloiksi, sekä porkkanat ja palsternakka pienemmiksi paloiksi.
  2. Leikkaa lohifilee mukaviksi kuutioiksi.
  3. Hienonna reilut kouralliset tilliä ja ruohosipulia.
  4. Kuullota sipulisilppu voissa kattilassa, ja lisää joukkoon myös laakerinlehti ja pippurit. Älä anna kuitenkaan ruskistua.
  5. Lisää joukkoon valkoviini ja anna kiehua hetken niin, että sipuli vielä pehmenee.
  6. Kaada joukkoon kalaliemi. Kun se kiehuu, lisää perunat ja anna niiden kypsyä noin 10 minuuttia.
  7. Lisää joukkoon porkkana ja palsternakka ja keittele viitisen minuttia.
  8. Lisää lohipalat keittoon ja anna niiden kypsyä hiljaa 10-15 minuuttia. Tarkista kalan ja juureksien kypsyys.
  9. Lisää kerma ja kuumenna keitto kiehuvaksi.
  10. Säädä maku kohdilleen: tarkista suolaisuus ja lisää vastamauksi ripaus sokeria. Pieni loraus sitruunamehua voi tuoda mukavan täydennyksen.
  11. Lisää lopuksi reilusti hienonnettua tilliä ja ruohosipulia, joita voi asettaa myös tarjolle.
  12. Tarjoa tuoreen ruisleivän kanssa.

Mimosa
Ei kommentteja

Monivivahteinen kalaliemi maksaa keittelyn vaivan takaisin

Pidän kovasti ajatuksesta rakennella omat liemipohjat itse. Makuun pystyy rakentelemaan täyteläistä monivivahteisuutta ihan omia mieltymyksiä seuraillen, eikä se taatusti koostu keinotekoisista aromeista ja niiden vahventeista. Pakastaminenkin onnistuu, etenkin jos on vähän isommat kylmälaitteet. Erityisen luksusta olisi tietysti, jos pakkasesta löytyisi aina itsetehty valmis liemi pikakokkaukseen :) Liemen keittäminen ei käytännössä kuitenkaan vie aikaa kuin puolisen tuntia, ja sen saa konkreettisesti tehtyä siinä sivussa, kun valmistelee itse pääruokaa.

Keittelin tänään kalakeitolle pohjaa, ja mukailin Hans Välimäen liemiohjetta kirjasta Välimäki, jossa tuntui olevan tehty liemen hyväksi varmaankin kaikki mahdollinen. Lukuisat vihannekset ja yrtit toimivat maun pohjana, ja valmiissa liemessä maistuu hauskasti valkoviinin sekä sitruunan vivahde. Kokeilin myös wanhan kansan kikkaa lisätä liemeen pala tuoretta ruisleipää, ja sekin toi makuun oman kotikutoisen fiiliksensä.

Välimäki painottaa, että paras liemi syntyy valkolihaisen kalan ruodoista, eikä suosittele rasvaista kalaa kuten lohta. Kyllä se liemi lohestakin näemmä syntyy, mutta kieltämättä aika kauan saa seistä lusikoimassa sitä kaikkea rasvaista vaahtoa pinnalta pois…

_____

Noin 1 litra valmista kalalientä

Tarvitset:

  • 750 g ruotoja yms (mieluiten valkolihaisen kalan; jos käytät päitä, poista silmät ja kidukset)
  • 1 pienehkö salottisipuli
  • puolikas purjo tai esim. kevät- tai ruohosipulia saman verran
  • puolikas lehtisellerin varsi
  • puolikas fenkoli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • bouquet garni -maustekimppu: laakerinlehti, tuore timjaminoksa ja pari vartta persiljaa yhteensidottuna
  • puolikas sitruuna
  • haluttaessa 1 tuore ruisleipäviipale voilla voideltuna (tai jos käytät lohta, ilman voita lienee parempi)
  • oliiviöljyä kuullottamiseen
  • 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
  • 1,5 litraa kylmää vettä
  • noin 5 kokonaista valkopippuria

Valmistus:

  1. Kuutioi melko karkeahkosti sipuli ja fenkoli.
  2. Hienonna purjo, lehtiselleri ja valkosipuli – ei niitäkään ihan mikroskooppisen pieneksi.
  3. Sido yhteen yrtit bouquet garni -maustekimppuun.
  4. Kuori ja paloittele puolikas sitruuna.
  5. Kuumenna oliiviöljy isossa kattilassa, ja hauduttele sipulia, purjoa, fenkolia, lehtiselleriä ja valkosipulia kymmenisen minuuttia miedohkolla lämmöllä.
  6. Lisää valkoviini ja ruodot kattilaan. Keittele, kunnes viini on lähes haihtunut.
  7. Kaada vesi kattilaan. Lisää myös maustekimppu, sitruuna ja valkopippurit.
  8. Kiehauta liemi, ja anna sen jälkeen kiehua vain hieman kuplien.
  9. Kuori pinnalle nouseva vaahto huolellisesti pois lusikalla.
  10. Keitä lientä noin 20 minuuttia – pidempi aika ei tee enää hyvää.
  11. Siivilöi valmis liemi esim. tiheän harsokankaan läpi.
  12. Jäähdytä liemi ja säilytä jääkaapissa max. 3 vuorokautta (tai pakkasessa tietysti pidempään). Toki liemen voi ottaa myös heti kuumana käyttöön pääruuan valmistukseen.

Postaus sisältää kaupallisen linkin.

Mimosa
Ei kommentteja