Postaukset ajalta June 2011

Marinoidut mansikat ja mustikat

Kesällä haluaa totta kai käyttää erilaisiin jälkiruokiin tuoreita marjoja. Aina välillä käy kuitenkin niin, että ne huippumakeiksi mainostetut tuoreet mansikat eivät maistukaan kovin kummoisilta. Ja etenkin pensasmustikat ovat rakenteeltaan ihan luonnostaankin vähän kuivakoita. Molempiin saa kuitenkin kivasti potkua ja luonnetta marinoimalla niitä tunnin pari ennen tarjoilua. Vohveleita varten marinoin mansikat sitrushedelmillä ja -liköörillä, ja hain mustikoihin vähän lisämakua kardemummasta sekä ruskeasta mascobado-sokerista. Yhdessä ne täydensivät aika hyvin toisiaan – toinen oli hapokkaampi ja toinen lempeämpi. Kokeilemalla löytyy vaikka mitä marinadivaihtoehtoja.

Mansikat Romanovin tapaan

Tarvitset:

  • 1 litra tuoreita mansikoita
  • 1 appelsiini (kuori ja mehu, n. 1 dl)
  • 1 sitruunan kuori
  • 1 dl sokeria (osa voi olla tummaa)
  • 5 cl sitruslikööriä (tai vodkaa)

Valmistus:

  1. Perkaa mansikat ja paloittele ne esim. puoliksi.
  2. Pese sitruuna ja appelsiini, ja kuori molempien kuoret ohuiksi suikaleiksi. Tätä varten on olemassa käteviä kuorijoita. Voit myös raastaa kuoret, mikä ei tosin ole ihan yhtä mukavan näköistä.
  3. Purista appelsiinin mehu.
  4. Kiehauta pienessä kattilassa noin 2 rkl appelsiinimehua, sokeri sekä juuri raastetut sitrushedelmien kuoret.
  5. Lusikoi sokeri-kuoriliemi tasaisesti mansikoiden päälle.
  6. Kaada päälle myös noin 1 dl appelsiinimehua sekä 5 cl sitruslikööriä. Sekoita kevyesti.
  7. Anna marinoitua jääkaapissa parisen tuntia.
  8. Voit halutessasi lopuksi siivilöidä mansikat erilleen marinadiliemestä. Tarjoa erilaisten kesäherkkujen kanssa tai vaikka sellaisenaan.

_____

Kardemummamustikat

Tarvitset:

  • 1 rasia (pensas)mustikoita (n. 125 g)
  • reilu 0,5 tl jauhettua kardemummaa
  • noin 3 rkl tummaa sokeria, esim. mascobado tai vaikka fariini

Valmistus:

  1. Paloittele mustikat karkeasti noin puoliksi, niin että rakenne rikkoutuu hieman ja mausteet pääsevät pureutumaan marjaan.
  2. Ripottele joukkoon kardemumma sekä sokeri. Sekoittele jonkin aikaa.
  3. Anna maustua jääkaapissa noin tunnin verran ennen tarjoilua.
Mimosa
Ei kommentteja

Välimerellinen herkkuleipä leipäkoneella

Yksi leipäkoneen käyttämisen hyviä puolia on mielestäni se, että taikinaan voi lisätä ihan mitä mieleen juolahtaa. Tämä leipä on muotoutunut fiiliksen mukaan erilaisista välimerellisistä aineksista, kuten oliiveista, marinoiduista valkosipulinkynsistä, fetasta ja paprikasta. Kuten kai kaikki  säilöntäaineettomat leivät, se maistuu parhaalta ihan tuoreena. Tarjoaisin sitä lämpimänä vaikkapa italialaisen aterian alussa, muuta ruokaa odotellessa. Kaveriksi käyvät hyvin myös esim. marinoidut sienet tai jokin välimerihenkinen tahna.

Käytetty kone on Kenwoodin BM450. Leipä on valmistettu perusleipäohjelmalla 750 g kokoon, ja paistettu tummimmalla paistoasteella.

Tarvitset:  [Tulosta ostoslista]

  • 1 dl ranskankermaa (tai kermaviiliä/maustamatonta jugurttia)
  • 2 dl vettä
  • 2 rkl oliiviöljyä (fetamixistä, ks. alla)
  • 380 g vehnäjauhoja
  • 70 g grahamjauhoja
  • 20 g parmesaania
  • paprikajauhetta
  • chilirouhetta
  • timjamia
  • 1,5 tl suolaa
  • 1,5 tl sokeria
  • 1,5 tl kuivahiivaa
  • 1/4 punainen paprika
  • 60 g vihreitä oliiveja, marinoituja valkosipulinkynsiä, fetaa öljyssä (esim. Arlalta löytyy tuo valmiina mixinä)
  • n. 1 rkl kurpitsansiemeniä

Fetamixin joukkoon/tilalle sopii erinomaisesti myös aurinkokuivattu tomaatti, tuore chili ja tuore basilika hienonnettuna.

Valmistus:

  1. Sekoita ranskankerma ja vesi keskenään. Ainakin meillä kohoamista on helpottanut se, että tätä nestettä lämmittää ensi alkuun n. 30 sekuntia mikrossa.
  2. Kippaa leivontakulhoon ranskankerma-vesiseos sekä pari ruokalusikallista fetapurkissa maustunutta oliiviöljyä.
  3. Mittaa seuraavaksi jauhot kulhoon.
  4. Raasta parmesaani ja lisää joukkoon.
  5. Ripottele seuraavaksi kuivat mausteet (paprikajauhe, chilirouhe, timjami) maun mukaan.
  6. Lisää viimeiseksi suola, sokeri ja kuivahiiva.
  7. Ohjelmoi ja käynnistä kone. Perusleipäohjelma on meillä tämän onnistuneesti pyörittänyt. Leivän koko tällä ohjeella on 750 g ja paistoaste kannattaa valita tummimmaksi.
  8. Sillä aikaa, kun leipäkone vaivailee taikinaa, pilko fetamixiä hiukan pienemmäksi sekä kuutioi paprika. Halutessasi voit hiukan kuullotella paprikaa paistinpannulla niin, että se ottaa hiukan väriä.
  9. Kun leipäkone on aikansa vaivannut taikinaa ja (oletettavasti) pyytää lisäämään sekaan loput systeemit, on aika lisätä joukkoon fetamix, paprikat sekä kurpitsansiemenet, tai vaihtoehtoiset muut tuoreainekset.
  10. Auta tarvittaessa konetta sekoittamaan ainekset taikinaan tökkimällä hieman esim. lastalla.
  11. Odottele, että leipä valmistuu. Anna sen hetken jäähtyä ja vetäytyä ennen tarjoilua.

Postaus sisältää kaupallisen linkin.

Mimosa
Ei kommentteja

Pieni hurmaava luomukauppa piileskelee keskellä Tapanilaa

Hesari uutisoi luomuruuan kasvavasta kysynnästä, joka on yllättänyt tuottajatkin. Kokonaisia luomu-ruokakauppoja ei vielä paljon ole nähty – odottelen edelleen vesi kielellä jenkkiläisen Whole Foodsin rantautumista Suomeen… voi että niitä herkkuja!

Mutta kaikenlaista uutta Helsingissäkin tapahtuu. Suoraan sanoen hyvin erikoisesta paikasta, keskeltä Ylä-Malmin Tapanilan omakotitaloaluetta, löytyy uusi, kertakaikkisen hurmaava luomu- ja lähiruokakauppa Liike 51. Minä olin tarpeeksi intopinkeä lähtemään sinne helteessä julkisilla kantakaupungin tuntumasta (jos joku muu yrittää samaa, niin bussi 76A kyllä vie ihan viereen Malmin asemalta).

Mutta voi ei miten hur-maa-va ranskalaistyylinen, kaunis kauppa! Tuoretta ihanaa leipää, luomukanaa (!) ja kaikenlaisia erikoisherkkuja. Jos miettii jotain symppistä ruokalahjaa vaikka tuliaisiksi, niin täältä ainakin löytyy vaikka mitä: toffeebanaanitahnaa tai mansikka-samppanjahilloa koristeellisissa purkeissa, ja vaikkapa luomusiidereitä Suomen pienimmästä siideritehtaasta. Olisin voinut ostaa mm. kaiken :D

Tuore ja tuhti vehnä-ruispohjainen spelttileipä (sisältää mm. kastanjaa ja muita jyväsiä) maistui helteessä hyvin tsatsiki-varhaisperunasalaatin ja Jenni Silvennoisen luomusiideri(e)n kanssa. Toinen oli kuivanraikasta, toinen tummaa ja vahvasti omenaista.


Enpä muista ketjumarkettikäyntiä, josta olisi jäänyt näin hyvä mieli. Lisää näitä!

Liike 51:sestä ovat bloganneet mm. Kemikaalicocktail ja Krista Keltanen.

Onko luomukauppojen lisääntyminen teidän toiveissanne?

EDIT: Liikkeen omistajan Sari Pakkalan ajatuksia liikkeen perustamisesta artikkelissa Kyläkaupat tekevät paluuta Helsinkiin luomun voimalla.

Mimosa
5 kommenttia

Mehevä parsa-pekonipiirakka

Iskin silmäni Voisilmäpelin parsapiirakkaan, joka näytti tosi lupaavalta kesäillan herkulta. Ja olihan se! Parsat pysyivät piirakan pinnalla mukavan purtavina, ja pekoni ja sipuli toivat täytteeseen potkua. Timjamikin maistui siellä täällä. Niin kuin Voisilmäpelissäkin mainittiin, piirakka kiittää, jos makujen antaa hiukan tasaantua ennen kuin hyökkää kimppuun.

___

200 C * Noin 4:lle

Tarvitset:   [Tulosta ostoslista]

  • 100 g voita
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl suolaa
  • 2-3 rkl kylmää vettä
  • 1 puntti vihreää parsaa
  • (vajaa) 1 paketti pekonia
  • 1 (salotti)sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 3 munaa
  • 150 g ranskankermaa
  • 1 dl kuohukermaa
  • 1-1,5 dl juustoraastetta, esim. parmesaania
  • n. 1-2 rkl sitruunamehua
  • 0,5-1 tl timjamia
  • suolaa
  • mustapippuria
  • valkopippuria

Valmistus:

  1. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Ota voi huoneenlämpöön.
  2. Sekoita jauhot ja suola. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja nypi se sormin jauhojen joukkoon. Lisää kylmää vettä niin, että saat muotoiltua seoksesta pallon.
  3. Painele taikina esim. pitkulaisen vuoan pohjalle ja paista sitä uunissa 200 asteessa 10-15 minuuttia.
  4. Leikkaa parsojen varresta pari senttiä pois, jos varsi on puumainen. Tarvittaessa voit myös hiukan kuoria parsan pintaa, jos se on puumainen.
  5. Silppua sipuli ja hienonna valkosipuli. Leikkaa pekoni pieneksi.
  6. Ruskista pekoni pannulla ja siirrä odottamaan.
  7. Kuullota sipuli ja valkosipuli pekoninrasvassa. Älä päästä ruskistumaan, ellet halua hyvin määräävää pekonissa ruskistetun sipulin aromia.
  8. Raasta juusto.
  9. Sekoita keskenään munat, ranskankerma, kerma, juustoraaste, sitruunamehu, timjami ja suola. Rouhi joukkoon tuoreita pippureita.
  10. Ripottele uunissa käyneen pohjan päälle ensin pekoni ja sipuli. Kaada päälle muna-kermaseos. Asettele parsat päällimmäiseksi piirakan pinnalle. Jos joudut leikkaamaan parsoja lyhyemmäksi, voit leikata ylimääräiset osat pieniksi paloiksi ja jemmata piirakan täytteeseen.
  11. Paista piirakkaa uunissa noin 25 minuuttia.
  12. Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä ennen tarjoilemista, se tekee maulle hyvää.

Mimosa
Ei kommentteja

Ravintola Murussa kannattaa antaa virran viedä

Pääsimme vihdoin ystävien kanssa käymään Punavuoren Murussa, jonka pitkistä varausjonoista ja rempseän kotoisasta ilmapiiristä on ollut mainintoja paikassa jos toisessakin. Useita viikkoja mekin omaa vuoroa odottelimme. Nytkin tulijoita olisi ilmeisesti ollut riittämiin – Murusta soitettiin paria tuntia ennen ja varmistettiin, että olemmehan tulossa. Ilmapiirin rentous näkyi heti ensi alkuun vaikkapa huolettomasti liitutauluun kirjoitetusta nimikyltistä ja siitä, että pöytäliinat oli jätetty pois. Itse ravintolapalvelu oli kuitenkin tosissaan toteutettua eikä mitään löysäilyä.

Selvisi, että Murussa ei ole ruokalistoja kuin lähinnä tarjoilijan päässä. Ruokia ei siis juuri pääse itse valitsemaan, ellei nyt ole jokin allergiatapaus kyseessä (lukuunottamatta muutamia bistro-klassikoita). Murun toiminta onkin selvästi mietitty sen varaan, että asiakkaat saapuvat avoimin mielin katsomaan, mitä keittiössä on tänään keksitty lautasille taikoa, ja mitä hyvää sommelier on annosten seuraksi viiniullakolta valinnut. On tarkoitus, että asiakas nojaa paikan asiantuntemukseen.

Jos tämä sopii asiakkaalle, vastineeksi saa sitten hyvin toimivaa palvelua. Illan kulku tuntuu olevan mietitty hyvin etukäteen. Kattausajat on porrastettu fiksusti niin, että henkilökunnan kapasiteetti riittää hyvin. Tarjoilija otti meidät vastaan leppoisasti jutustellen ja vei iltaa eteenpäin aina seuraavaa vaihetta pohjustaen. Me saimme kaikki annokset yhtä aikaa ja juuri silloin, kun olimme ihan hetken ehtineet hengähtää ja siirtyä aiheesta toiseen edellisen ruokalajin jälkeen.

Meidän iltamme eteni tällä tavoin hyvin sulavasti, eikä muruakaan tainnut lautasille jäädä. Konseptin suhteen ei siis ollut valittamista. Ehkä sen verran ruokalistoja kuitenkin illan aikana kaipasi, että olisi voinut arvioida loppulaskun suuruutta etukäteen. Visiitti nettisivuilla selvitti kolmen ruokalajin menun hinnaksi juustojen kanssa 48 euroa, mutta juomien hinta selvisi vasta maksuvaiheessa. Ruokien kanssa tarjoillut juomat tulivat maksamaan melkein eurolleen saman verran kuin menukin, mikä lienee melko tavallista. Jokin juomapakettihinnoittelu voisi kuitenkin rauhoittaa ruokailijan mieltä.

___

Ensin halusimme juhlistaa merkkipäivää kuplilla, ja aperitiiviksi suositeltiin erinomaista laseittain myytävää samppanjaa Pierre Pétersin Blanc de Blancs Extra Brut’ta. Maku oli hieman paahtoleipämäinen ja miellyttävästi kuiva, mutta samaan aikaan pehmeä, kevyt ja raikas. Juoma oli erinomainen aperitiivi, ja keräsi kiitosta kaikilta pöydässä. Arvosteluissa muualla on kehuttu erityisesti samppanjan hienoa rakennetta ja intensiivisyyttä. Lasin hinta oli 12 euroa. Samppanja löytyy Alkon tilausvalikoimasta.

Samppanjan kaveriksi tuotiin pian ruskeassa paperipussissa lämmintä kuohkeaa leipää. Sen päälle sai lusikoida pikku purkista oliivi-artisokkatahnaa, jonka makua piristi mukavasti tujaus sitruunaa.

___

Varsinaisesti menu alkoi murealla ankkapastramilla. Sen seurana oli suhteellisen runsaalla kädellä annosteltua parmesancremeä. Itse parmesaani maistui hyvin miedosti, mutta creme oli koostumukseltaan hyvin tuhtia. Vastapainona annoksen pikkuvihannekset olivat kevyesti hapokkaita.
Ankan kanssa oli tehty mukava juomavalinta: burgundilaisen Olivier Merlinin Moulin à Ventiä (9,50 euroa/lasi). Rypäleenä on käytetty käsinpoimittua Gamayta. Tuoksussa erottui marjaisia ja luumuisia, ehkä hieman pippurisia vivahteita. Melko täyteläisessä maussa huomio kiinnittyi samettisen pehmeisiin, todella lempeisiin tanniineihin. Lopussa esiin tuleva hapokkuus oli erityisen tervetullutta melko rasvaisen parmesancremen olemusta leikkaamaan. Viini on ilmeisesti vain ravintolamyynnissä tällä hetkellä.

 

___
Pääruuan makumaailma oli mieto ja pehmeä. Rapean mehevä kuha oli nostettu eriväristen parsojen ja muutaman makean pikkutomaatin päälle. Annoksen ehdoton kohokohta oli aromikas hummeriliemi, joka valutettiin vasta pöydässä lautaselle. Pidimme liemeä niin tärkeänä, että sen puuttuminen olisi vienyt annokselta pohjan.
Kalan kanssa tarjolla oli valkoviiniä hiukan yllättävästi Sloveniasta. Verus Furmintin hinta oli 9 euroa / lasi. Tuoksu oli hyvin vahvasti makean “tuttifruttimainen”, mutta maussa tuli esiin mukavan skarppi ja miellyttävä hapokkuus. Maku oli hyvin miellyttävä ja tasapainoinen. Makua on arvosteluissa kuvattu mm. ruohoon vivahtavaksi, valkoherukkaiseksi sekä pehmeän päärynäiseksi. Valmistaja on suositellut viiniä juotavaksi nimenomaan kalan kanssa. Sen rooli olikin tuoda hieman lisätarmoa kalalle. Tämäkin viini taitaa olla vain ravintolamyynnissä.

 

___
Pääruoan jälkeen oli aika nautiskella muutamista juustoista, jotka olivat “keittiön pojilta jääneet jäljelle”. Se tarkoitti tänään täyteläisen pehmeää tryffelitäytteistä brietä sekä kermaista, hapokasta Beaufort-lehmänmaitojuustoa. Seurana oli yrttimarinadissa muhineita kirsikoita.
Juustojen kanssa siemailimme 20-prosenttista Burmester Colheita -portviiniä, jota löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Se jakoi hieman mielipiteitä, mutta keräsi enimmäkseen vuolaita kiitoksia. Kauniin oranssinpunaisen viinin hinta oli 7 euroa/lasi. Tuoksu lupaili runsasta hedelmäisyyttä ja makeutta. Sokeria tässä väkevöidyssä viinissä on toki runsain mitoin, joillekin (itseni mukaan lukien) jopa liikaa. Maussa erottui mm. rusina, vanilja ja sikari.  Etenkin Beaufort-juuston kermainen kirpeys toimi hyvänä vastaparina tälle viinille.

 

___
Jälkiruuaksi saimme kauniin punaista mansikkasorbettia (tai mahdollisesti maitopohjaista serbettiä?). Se tarjottiin raparperin ja marjojen, sekä mysli- ja marenkinokareiden päällä. Ympärille oli pyöräytetty aromikasta roosanväristä siirappia. Maut olivat miedon raikkaita eikä missään nimessä liian imeliä. Makean ystävä saattoi jopa jäädä kaipaamaan vielä jotain, etenkin kun mysli ja marjat toivat annokseen tiettyä aamupalamaisuutta.
Makeutta ja hilpeyttä annokseen toikin sen kepeä juomapari, pohjois-italialaisen Ceretton Moscato d’Asti (10 euroa/lasi). Noin siiderin vahvuinen, kuitenkin vähemmän kupliva jälkiruokaviini sopi hyvin keveän jälkiruuan kaveriksi. Maku oli hedelmäisen makea, mutta kuplat kevensivät meininkiä sopivasti.

 

___
Menun jälkeen maistuivat vielä kahvit ja  viskinystäville vielä 10-vuotias, voimakkaan savuinen Ardbeg.

___

Murussa keskityttiin hyvin virtaavaan ruoka- ja juomakokemukseen. Sen olisi suonut jatkuvan aavistuksen pidempäänkin; 2,5 tuntia kävi hiukan lyhyeksi, kun lopussa teki mieli vielä hieman istua kaiken päälle. Ei meitä pois ehditty alkaa hätistellä, mutta täsmällisiähän me suomalaiset usein kuitenkin pyrimme olemaan ;)

Mimosa
1 kommentti