Postaukset ajalta May 2011

Salaravintolat saivat ihmiset aurinkoisiksi

Ravintolapäivänä Helsinkiin ilmestyi 24 vapaaehtoisten voimin toimivaa ravintolaa, joissa ei perustamislupia kyselty. Toiminta tosin kestikin vain yhden karnevaalimaisen päivän, ja ideana oli toimia hauskan ruoka- ja ravintolakulttuurin puolesta ympäri kaupunkia. Pitihän se käydä katsastamassa, millaisia ravintoloita kaupunkiin oli ilmestynyt!

Tervasaaren mattolaiturilla toimiva välimerellinen Odysseia valmisteli loppuunmyytyä kello 15:n kattausta

Eerikinkadun Vallenin asiakkaat saivat nauttia tapaksia aurinkoisella sisäpihalla

Kaikki ravintolapäivän kohteissa taisivat yllättyä suuresta suosiosta. Lähes kaikkiin paikkoihin sai jonottaa, ja monissa ruoka loppui kesken alkuunsa. Joka paikassa oli kuitenkin hirmuisan hyvä fiilis. Ihmiset innostuivat keskustelemaan keskenään kaikenlaisista ruokateemoista, ja spontaania seuraakin löytyi helposti ravintoloita kiertelemään.

On tietysti selvää, että ravintolatoiminnan aloittaminen yhtäkkiä ei suju ilman mutkia, ja yleisön suuri suosio varmasti yllätti kaikki. Silti paikkojen välillä oli isoja eroja. Osassa homma toimi jouhevasti ja ammattimaisella asenteella. Toisissa taas jäi vähän sellainen fiilis, ettei oltu uhrattu ajatustakaan sille, miten homman voisi edes teoriassa saada järkevästi toimimaan – ruokia ei oltu lainkaan esivalmisteltu tai esim. hinnoista ei oltu etukäteen sovittu.  Sama ruuan suhteen; joissain paikoissa lämpimäksi tarkoitettu ruoka oli jäänyt keskeltä aivan jääkylmäksi, kun taas toisaalla sai eteensä ihan gourmet-tasoista ruokaa. Ei se ravintolan pyörittäminen ihan helppoa ole!

Alppikadulla sandwichit laskeutuivat korissa kolmannen kerroksen ikkunasta

Pursimiehenkadulla oli tarjolla ruhtinaallinen Pintxo-valikoima sekä itse tehtyä olutta

Oli niin tai näin, koko päivän idea oli äärimmäisen hauska, ja ravintoloitsijoilla oli aivan loistavia oivalluksia toteutuksen suhteen. Kaupungin kiertämisestä jäi saldoksi  nimenomaan hyvä fiilis!

Kahvila Viipurin asiakkaille esiintyi myös Viipuri-aiheisia kappaleita laulava kuoro

Vinkki elokuulle (jolloin seuraava päivä ilmeisesti järjestetään): jos haluat päästä varmasti jaolle, ole kiinnostavan ravintolan luona heti avaamisaikaan. Tunnin päästä voit joutua jo nuolemaan näppejäsi :)

Mimosa
1 kommentti

Samppanjaa läpi aterian? Ehkäpä, jos valitsee oikein :)

Jatketaan vielä hieman viinilinjalla. Kävimme nimittäin opiskelijoiden viinikerhon kanssa maistelemassa muutamia samppanjoita vanhan apteekin tiloissa Ravintola Careliassa. Paikan viinilistaa pidetään arvossa, mikä lienee mm. oman viinien maahantuonnin ansiota.  Sympaattinen sommelier Kai Autio jakoi viisauttaan auliisti, ja koitan nostaa esiin muutamia erityisesti viinin ja ruoan yhdistämiseen liittyviä juttuja. Itsehän olen viiniharrastuksessani vasta alussa.

Samppanjatastingin aluksi oli  keskustelua vanhan ja uuden maailman viinien eroista. Vanha maailma (tahtoo sanoa Eurooppa) nojaa pitkälle säänneltyihin perinteisiin viinin valmistuksessa, ja samppanja on tästä tietysti hyvin tunnettu osoitus jo nimensäkin puolesta. Pienillä perinteisillä viinitiloilla viinit tehdään suureksi osaksi käsin, ja valmistajalla on kunnianhimoisia tavoitteita nimenomaan viinin laadun kannalta, ei niinkään määrän. Huonot rypäleet voidaan poimia pois (puhumattakaan rotista ja sammakoista ;)) ja valmistajan oma kädenjälki maistuu viinissä. Harrastajan kannalta tällaiset ehkä pieniä määriä tuotetut viinit ovat tietysti mielenkiintoisia. Hyvät ja huonot viinivuodetkin näkyvät tietysti enemmän ja  maistuvat lasissa asti.

Uudessa maailmassa (Euroopan ulkopuolella) ideana ei karkeasti ottaen ole pipertää pienessä mittakaavassa, vaan tehdä bisnestä idealla “enemmän on enemmän”. Viinin laatu voi kuitenkin olla kärsivä osapuoli, jos mutkat vedetään suoriksi tehotuotannossa. Tällöin viiniä saatetaan joutua muokkaamaan paljonkin jälkikäteen erilaisilla keinoilla, mikä voi jossain vaiheessa kääntyä jo itseään vastaan. Tämä on helposti ymmärrettävissä, kun ajattelee hyvistä raaka-aineista käsin tehtyä ruokaa ja vertaa sitä bulkkituotettuun teolliseen ateriaan, jonka aromeja joudutaan rukkailemaan erilaisilla keinoilla.

Sommelier sanoi mielestäni aika oivaltavasti, että käsintehdyn ruuan kanssa on melko luontevaa valita myös käsintehty (eli vanhan maailman) viini. Uudesta maailmastakin (Euroopan ulkopuolelta) löytää totta kai paljon mielenkiintoisia viinejä moneen tilanteeseen, ei sillä. Itselleni heräsi kuitenkin kiinnostus suunnata viinien tutkiskelua nimenomaan eurooppalaisiin viineihin.

Aution mukaan luomu on suuri tuloillaan oleva trendi myös viineissä. 60-luvulta lähtenyt innostus käyttää torjunta-aineita laimeni 80-luvun paikkeilla, kun huomattiin maaperän alkavan sen vuoksi köyhtyä. Ja tietysti aineet päätyvät suoraan myös viinipulloon. Nyt on jälleen kiinnostuttu luomutuotannosta. Mainituissa vanhan maailman perinteisissä viineissä on sekin hyvä puoli, että ne tehdään monesti jo valmiiksi vanhoja perinteitä (aikaa ennen torjunta-aineita) noudattaen, eli luomutasoisesti ilman sertifikaattejakin.

Samppanja on tietenkin etupäässä juhlan juoma, aperitiivi, kupliva tunnelman nostattaja. Ei se kuitenkaan siihen jää. Sanotaan jopa, että samppanja on ainoa juoma, jota voi juoda läpi aterian. Sommelierimme suhtautui tähän mottoon kuitenkin varauksella; riippuu samppanjasta. Ja ruuasta. Pitää siis osata yhdistää myös samppanja ja ruoka oikein.

Me maistoimme neljää samppanjaa. Ne erosivat kaikki mukavasti toisistaan, ja valottavat osaltaan ehkä myös samppanjan ja ruuan yhteen sovittamista.

_____

Ensimmäinen samppanja Cuis 1er Cru (Brut Sans Année) oli Cuisin alueelta, tuottajalta nimeltä Pierre Gimonnet & Fils. Rypäleenä oli käytetty ainoastaan chardonnayta. Viini oli hyvin hailakan värinen, ja tuoksui lähinnä raikkaalta ja kevyesti hedelmäiseltä. Näistä voi jo päätellä, että kovin läpitunkevan makuista viini tuskin on. Sommelierin mukaan tämä samppanja onkin lähinnä kevyen raikas ja rapsakka aperitiivi, ja toimii parhaiten tässä tehtävässä. Maku on mineraalinen ja kuiva. Itse pidin makua hyvin kiinnostavana; erotin siinä vivahteen vahvasta tummasta suklaasta tai kaakaosta etenkin ennen juoman lämpenemistä. Erittäin miellyttävä, eikä lainkaan tylsä samppanja skoolaamiseen. Juomaa ei saa ainakaan tällä hetkellä Alkosta, mutta se on monenkin ravintolan viinilistalla.

Toiseksi maisteltiin Réserve Brutia, valmistajana Jean Vesselle Bouzysta. Samppanjaan oli käytetty 80 % Pinot Noiria ja 20 % Chardonnayta. Viini oli väriltään aivan aavistuksen edellistä tummempi, mutta edelleen melko hailakka. Sommelierin mukaan samppanja oli edelliseen verrattuna runsaampi ja leveämpi, hedelmäisempi. Itse pidin viinin miellyttävimpänä piirteenä raikasta, herukkamaista hapokkuutta. Viini oli miellyttävä ja helppo juotava, ei moitteita siinä. Aperitiivina tuskin kukaan esittää vahvoja vastalauseita tämän samppanjan suhteen. Viini herätti kuitenkin itsessäni vähemmän tunteita kuin edellinen; en jäänyt muistelemaan. Samppanja on Alkon tilausvalikoimassa.

Kolmas samppanja oli Grand Cellier d’Or Brut 1er cru, valmistajanaan Vilmart & Cie Rilly-la-Montagnesta. Valmistajaa on kiitelty jopa “samppanjamaailman mullistamisesta”. Samppanjaan on käytetty 60 % Pinot Noiria ja 40 % Chardonnayta. Väriero on kahteen edelliseen nähden huomattava, tämän ollessa silminnähden keltainen. Myös tuoksu on hyvin vahva, paahtuneeseen (jopa palaneeseen) vivahtava. Sommelierin mukaan samppanja onkin kypsytetty tammitynnyrissä, ja saanut paahteisen, puumaisen aromin. Maku on hyvin intensiivinen, edellisiin verrattuna aluksi dominoivan tuntuinen. Maku vivahti tuoksun tavoin nimenomaan palaneeseen tai ehkä sikariin. Loppua kohti esiin tuleva happo oli miellyttävä. Pidän tätä melko hätkähdyttävänä samppanjana aperitiiviksi, ja sommelierin mukaan tämä kävisi hyvin muun muassa kalan tai vaalean lihan, tai toisaalta jälkiruoan kanssa. Jos tätä käyttää pelkästään aperitiivina, on mielestäni syytä olla tammen ystävä. Ruuan kanssa tämän viinin luonteikkuus ja mielenkiintoisuus tulee helpommin lähestyttävästi esiin. Maku oli monipuolisimmillaan viinin hiukan lämmettyä. Tätä viiniä voi tällä hetkellä maistella vain ravintoloissa.

Viimeisenä maisteluun tuli Brut Millésime Grand cru, jonka valmistaja on Paul Bara, myös Bouzyn alueelta. Rypäleenä oli käytetty puhtaasti Pinot Noiria. Väriltään tämä samppanja oli selkeästi tummin, syvän keltainen. Osa viinistä oli tammitynnyrikypsytetty. Tämä viittasi tietysti myös vahvaan makukokemukseen, eikä väärin viitannutkaan. Edellisen lailla viini maistui paahteiselta ja sen lisäksi hyvin vahvasti maatuneelta, monen mielestä jopa ällistyttävän paljon kaalimaiselta. Allekirjoitan tämän, enkä käyttäisi tätä samppanjaa aperitiivina kuin ehkä nähdäkseni kavereiden ilmeet (johon minulla ei sinänsä taida olla varaa ;)). Sen sijaan sommelierilta tuli hyvältä vaikuttava ehdotus tämän viinin tarjoamisesta sieniruokien, ehkäpä vahvan tattikeiton kanssa. Pienen totuttelun jälkeen tämä samppanja alkoi tuntua mielenkiintoiselta vaihtoehdolta testata sienien seurana. Viini on tällä hetkellä vain ravintoloiden viinilistoilla. Näin ollen ruokavalinnasta voi hyvin neuvotella vielä paikan sommelierin kanssa.

_____

Summa summarum. Samppanjoidenkin suhteen pätee se ajatus, että mitä intensiivisempi ja aromikkaampi viini, sen paremmin se pärjää ruuan seurana ja jopa kaipaa sitä. Silloinkaan ei ole ihan yhdentekevää, minkä ruuan kanssa samppanjaa juo.

Samppanjalla on Aution mukaan ehkä vähän turhankin luksusmaine; se on ravintolassakin ihan peruspalkansaajan saavutettavissa. Näiden samppanjoiden ravintolahinnat olivat 52-92 euroa/pullo. Sen verran hinnakasta samppanja kuitenkin on, että itse pidän hyvänä vaihtoehtona perehtyä ruokasuosituksiin, tai kysäistä sommelierin mielipidettä tilatessa.

Mimosa
Ei kommentteja

Kesäjuomia Kampissa

Poikkesin tänään Let’s talk about wine -viinikonferenssin tapahtumatelttaan Kampissa. “Maisteltavana on satoja viinejä ja niiden kanssa sopivia herkkuja”, uutisoi Hesari.  Odottelinkin kivoja vinkkejä viinin ja ruoan yhteensovittamiseksi, mutta sen suhteen sain vähän pettyä. Viinejähän oli tarjolla paljon, mutta ruokaa sai lähinnä vain sushibaarista tai berliininmunkkikioskista. Olisi ollut antoisaa, jos jokaisella viinistandilla olisi ollut valikoituja makuja juuri tiettyjen viinien kanssa sopiviksi! Yhdessä pöydässä tarjoiltiin parmankinkkua, mutta se jäi nähdäkseni poikkeukseksi.

Tunnelma oli kuitenkin mukava, kiitos elävän musiikin. Itse ehdin maistella muutamia kesäisen kepeitä juomia.

Etelä-Ranskalaisen Château Minutyn roseeviiniä Moments rosé kehuttiin viinitilan lippulaivaksi, jonka suurimmat vahvuudet ovat raikkaus ja nautittavuus. Viiniä maistelevien ihmisten kommentit sekä (pakko myöntää) erityisen kaunis pullo taisivat olla syy siihen, että minäkin käytin kuponkini tähän.

Raikasta viini oli, ehdottomasti. Monet roseeviinit ovat mieletäni turhankin makeita, mutta tämän maku oli piristävän kuiva (osaamatta tarkemmin määritellä, mihin se oikeaoppisesti kuivuusasteikolla sijoittuu). Kuitenkin maku oli jollain lailla hyvin marjainen ja monipuolinen. Yksittäisiä makuja oli vaikea poimia, koska ajatus jumitti yksinkertaisesti viinin “yleisessä miellyttävyydessä”. Täydellinen piknikviini! Maahantuoja suosittelee viiniä esimerkiksi aperitiiviksi, tapaksien tai vaaleiden liharuokien kanssa.

Viini tulee kesäkuussa Alkon tilausvalikoimaan. Eipä hassumpi juhannustuliainen!

Viinien maahantuoja Fondberg on aika näyttävästi mainostanut viime viikkoina “fresitatyyppisiä” hedelmäisiä uutuuskuohuviinejä. Muun muassa appelsiini- ja vadelmakuoharit ovat sattuneet omaan silmääni ilmaisjakelulehden sivuilta. Päädyin maistamaan espanjalaista Platino Orange Pleasures -kuohuviiniä, joka sisältää mainoksen mukaan aitoa appelsiinimehua ja hedelmälihaa.

Tähän nähden maku oli mielestäni yllättävän appelsiinilimumainen ja “esanssinen”. Odotin rehellisempää appelsiinin raikkautta. Vaikka viini ei varsinaisesti ollut makea, se oli kuitenkin jollain lailla imelän oloinen. Hedelmälihaa en juomassa itse huomannut.

Pelkkänä seurustelujuomana tämä saattaisi alkaa tympiä, mutta näkisin tämän viinin kuitenkin hyvin paikallaan brunssipöydässä aurinkoisen pirteänä extrana.

Näkikö joku muuten kello 12.45 pidettyä viininpoljennan SM-kilpailua? :)

Mimosa
Ei kommentteja

Kanelinmakuiset Churrot

Vappuna pitää syödä jotain makeaa ja uppopaistettua. Espanjateemaa noudatellen paistelimme makeannälkään kanelinmakuisia churro-tikkuja Hesarin ohjeella.

Ihan ongelmatonta homma ei ollut. Taikina on tarkoitus pursottaa suoraan kuumaan öljyyn, mutta ainakin meillä taikinasta muodostui itsepäinen sitkeä möykky, joka hajotti pursotuspussin ja sotki puoli keittiötä, mutta ei juurikaan päätynyt kattilaan. Kaksi kertaa taikinaa ohennettuamme pursotus kattilaan onnistui joten kuten. Jos on siis kiire tai hermot kireällä, tämä ei ehkä ole se leivonnainen, jonka kanssa haluaa taistella ;)

Churrot maistuivat kuitenkin mainioilta ja niiden koostumus oli hauskan ilmava, kiitos tuulihattumaisen taikinan. Ohjeessa suositeltiin churrojen dippaamista esim sulaan suklaaseen, mutta täällä oltiin sitä mieltä, että suklaa melkeinpä turhaan peitti alleen churrojen mukavan kanelisen maun. Taikina oli niin riittoisaa, että me olisimme arviomme mukaan saaneet siitä tehtyä reilusti yli 100 kymmensenttistä churroa, vaikka ohje lupaili vain kahtakymmentä.

_____

Tarvitset: [Tulosta ostoslista]

  • 2,5-3,5 dl vettä (jouduimme jälkeenpäin lisäämään taikinaan tuon desin verran vettä)
  • 100 g voita
  • 0,25 tl suolaa
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 3 munaa
  • öljyä uppopaistamiseen
  • kaneli-sokeri-seosta churrojen pinnalle
  • haluttaessa tarjoiluun esim. sulatettua suklaata

Toimi näin:

  1. Kiehauta vesi, voi ja suola kattilassa.
  2. Lisää joukkoon vehnäjauhot vatkaten voimakkaasti, kunnes taikina irtoaa reunoista ja muodostuu “palloksi”.
  3. Nosta kattila levyltä ja anna taikinan jäähtyä hieman.
  4. Vatkaa munat kevyesti vaahdoksi ja lisää vähitellen taikinaan. Vatkaa samalla.
  5. Siirrä taikina napakkaan pursotuspussiin tai vastaavaan. Suuaukon kannattaa olla max. 1 cm, sillä churrot turpoavat lisää paistuessaan. Kannattaa testata tässä vaiheessa, onko taikina tarpeeksi notkeaa pursotettavaksi.
  6. Kuumenna öljy kattilassa. Pursota taikinasta “tikkuja” kuumaan öljyyn. Voit katkaista pursotettavan taikinan esimerkiksi saksilla aina sopivista kohdista.
  7. Paista tangot molemmilta puolilta kullanruskeiksi ja valuta talouspaperin päällä.
  8. Kieritä tangot joka puolelta kaneli-sokeriseoksessa.
  9. Tarjoa sellaisenaan kuplivan juoman kanssa tai dippaa halutessasi esimerkiksi sulaan suklaaseen.
Mimosa
Ei kommentteja

Sopivan mausteinen paella

Espanjateemainen vappu jatkui kahden paellan valmistamisella. Sitäkin tehtiin ensimmäistä kertaa, joten on mukava vertailla kahden eri ohjeen mukaan tehtyjä tuotoksia, ja arvioida omia mieltymyksiä. Anna-lehden Suolaista ja makeaa -kirjasta löytyi selkeän oloinen kanapaella-ohje, joka tuli kokeiltavaksi. Kanan lisäksi joukkoon tuli tuoreita tomaatteja ja punaista paprikaa, sipuleita sekä sokeriherneenpalkoja. Paella maustettiin perinteisellä sahramilla sekä paprikajauheella ja lorauksella valkoviiniä.

Vertailukohteeksi valikoitui nopeasti haettuna Stockmannin paella, johon sävellettiin vapaasti omia lisäyksiä ja poistoja. Raaka-aineita oli enemmän: kanan lisäksi joukkoon tuli katkarapuja sekä chorizoa. Merkittävästi lisämakua toi myös sofrito-tyylinen tomaatti-chilikastike.

Toisin kuin sangrian kohdalla, raaka-aineiden määrä oli suoraan verrannollinen maukkauteen, ja jälkimmäinen paella hupeni huomattavasti nopeammin. Sen maku oli monipuolisen vaihteleva ja täyteläinen, mikä luettiin erityisesti chorizon ja tomaattikastikkeen ansioksi. Annan mieto kanapaella yksinkertaisesti jäi hieman yksitoikkoiseksi ja vaisuksi tämän rinnalla. Vahvoja, vakuuttavia makuja jäi kaipaamaan.

Tässäpä siis onnistuneempi versio.

_____

Tarvitset: [Tulosta ostoslista]

  • 80-100 g chorizo-makkaraa
  • n. 250 g broileria, esim. rintafilettä
  • n. 200 g pienehköjä katkarapuja
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 1 suuri keltasipuli
  • 1 punainen paprika
  • n. 100 g herneitä
  • n. 100 g maissia
  • n. 2 dl Sofrito-tomaattikastiketta, tai sen puutteessa esim. valmista tomaatti-chili-pastakastiketta
  • reilu 2,5 dl paellariisiä
  • n. 8 dl kanalientä
  • n. 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • muutama ripaus sahramia
  • mustapippuria
  • suolaa
  • tuoretta persiljaa koristeluun
  • sitruunalohkoja tarjolle

Toimi näin:

  1. Paloittele broileri sopiviksi paloiksi ja viipaloi chorizo kapeahkoiksi viipaleiksi.
  2. Hienonna keltasipuli ja valkosipuli. Paloittele myös paprika pienehköksi.
  3. Silppua persilja ja leikkaa sitruunasta lohkoja.
  4. Kuumenna kanaliemi valmiiksi esim. pienessä kattilassa, ja pidä sitä kiehumispisteessä.
  5. Paista broilerinpalat oliiviöljyssä paellapannulla tai vastaavalla. Anna myös chorizoviipaleiden tiristä hetki pannulla. Siirrä molemmat sitten pannulta syrjään odottamaan.
  6. Kuullota samassa rasvassa pannulla seuraavaksi sipulit, paprika sekä riisi. Sekoittele samalla.
  7. Kun seos alkaa vaatia jotakin nestettä, lisää joukkoon ensin sofrito/tomaattikastike sekä valkoviini.
  8. Lisää myös broilerinpalat ja chorizot joukkoon.
  9. Mausta aluksi varovasti sahramilla ja mustapippurilla. Sahramin kuuluu maistua, mutta sitä kannattaa ehdottomasti lisätä vähitellen. Jos sitä laittaa kerralla liikaa, niin siinä sitä sitten ollaan – kaikki maistuu joulupullalle ;)
  10. Anna ruoan hautua miedolla lämmöllä ja tarkkaile jatkuvasti nestetilannetta. Aina kun neste on haihtunut ja ennen kuin ruoka alkaa ottaa kiinni pohjaan, lisää kauhallinen tai pari kuumaa kanalientä.
  11. Kun riisi on puolikypsää, lisää maissit ja herneet. Tarkista maustetilanne ja suolapitoisuus.
  12. Kun riisi on kypsynyt ja neste haihtunut, lisää lopuksi katkaravut ja anna niiden kuumentua.
  13. Koristele ruoka persiljasilpulla ja sitruunaviipaleilla. Halutessasi voit tietenkin käyttää myös esim. oliiveja ja näyttäviä äyriäisiä.

Kuvassa Annan miedompi paella.

Mimosa
1 kommentti